Yritykselle

Laskutuslisä voidaan periä esimerkiksi silloin kun kuluttaja toivoo käteismaksamisen sijasta, että lasku lähetetään hänelle kotiin.

• Lisän periminen edellyttää, että kuluttajalle on ollut tarjolla ainakin yksi lisämaksuton, tavanomainen maksutapa.

• Laskutuslisästä on pitänyt sopia kuluttajan kanssa jo kaupanteko- tai tilausvaiheessa.

• Jos maksun saaja ei tarjoa todellista lisämaksutonta maksamismahdollisuutta, laskutuslisääkään ei voi periä.

• Kestosopimuksissa yritys yleensä laskuttaa kuluttajaa sovituin väliajoin lähetettävillä laskutusjaksokohtaisilla laskuilla. Tällöin laskutus on yrityksen tavanomainen maksutapa ja siksi laskutuksesta ei voi periä erillistä lisämaksua, vaan kustannus on otettava huomioon jo hyödykkeen hinnoittelussa. Esimerkiksi luottokorttilaskujen maksaminen ei ole mahdollista muutoin kuin laskuttajan kultakin laskutuskaudelta lähettämän laskun perusteella, ja siksi luottokorttilaskujen lähettämisestä ei voi periä laskutuslisiä.

Edellä tarkoitetun kauppatapaan välttämättä liittyvän lisämaksuttoman laskun tulee olla paperilasku, koska se on ainoa tapa, joka on riittävän kattavasti kuluttajien käytössä. Vaihtoehtoja paperilaskulle voi luonnollisesti tarjota: esimerkiksi sähköisiä palveluita käyttävät kuluttajat voivat halutessaan vaihtaa laskunsa sähköiseen muotoon.

• Laskutuslisän on perustuttava todellisiin kuluihin eikä se saa muodostua kohtuuttoman suureksi. Lisän kohtuullisuutta arvioidaan euromääräisesti, koska laskun laatimisesta aiheutuvat kulut eivät useinkaan ole riippuvaisia laskutettavasta määrästä.

Ns. pienlaskutuslisää koskevat samat periaatteet kuin muitakin laskutuslisiä.