Maksu katsotaan tapahtuneeksi sinä päivänä, jona pankki tai posti on hyväksynyt ostajan asianmukaisen maksutoimeksiannon. Tämä periaate eräpäivänä suoritetun maksun oikea-aikaisuudesta on vakiintunut ja kuluttajat ovat omaksuneet sen säännöksi.
Jos myöhemmästä maksuajankohdasta sovitaan, yritys ei voi lähettää kuluttajan kustannuksia lisäävää maksumuistutusta samasta viivästyksestä.
Jos maksamisen eräpäivästä ei ole sovittu, lasku on maksettava kuukauden kuluessa sen lähettämisestä. Yksipuolisesti laskuun merkitty muu eräpäivä ei sellaisenaan sido kuluttajaa. Yritys voi kuitenkin käyttää vakioehtonaan vähintään 14 päivän maksuaikaa.
Kuluttajan talouden hallintaa helpottaa ja maksuviivästyksiä vähentää se, jos kuluttajalla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa sovittavaan eräpäivään. Esimerkiksi huoneenvuokraa koskevissa sopimuksissa on usein molempien osapuolien kannalta järkevää ajoittaa vuokranmaksu kuluttajan palkkapäivän kanssa yhteensopivaksi.
Maksettava määrä ei aina ole ennalta kiinteästi sovittu, vaan laskun loppusumma voi koostua useista eri tekijöistä. Jos laskusta ei ilmene loppusumman muodostavia tekijöitä, esimerkiksi lisäveloitusta, kuluttajalla on oikeus pyytäessään saada maksutta kirjallinen erittely, josta nämä tekijät ilmenevät, ellei ole erikseen sovittu, että palvelusta laskutetaan kiinteään hintaan. Kuluttaja on velvollinen maksamaan laskun vasta nämä tiedot saatuaan. Kuluttaja ei viivästy maksamisessa, jos hän ei maksa laskua eräpäivänä näiden tietojen puuttumisen takia.
Laskuttaminen, kuten perintäkin, voidaan antaa ulkopuolisen tahon tehtäväksi. Tällöin on huolehdittava erityisen tarkasti siitä, että kuluttajien oikeus reklamaation tekemiseen ei vaarannu. Kuluttajalle on annettava selkeät yhteystiedot siitä tahosta, joka pystyy vastaamaan myös hänen laskun oikeellisuutta koskeviin tiedusteluihinsa.
Vaatiessaan maksua laskulla yritys ilmoittaa yleensä tilinumerot, joita käyttäen laskun voi maksaa pankin kautta. Toisinaan kuitenkin jo maksuhetkellä maksu kohdistetaankin automaattisesti eri tilille kuin mille kuluttaja laskun mukaisesti tarkoitti maksaa. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä siitä, menikö maksu oikeaan osoitteeseen. Yrityksen tulee huolehtia ohjeistuksella tai teknisellä menetelmällä, että kuluttaja voi luottaa maksun pätevyyteen näissäkin tapauksissa.
Kuluttaja saattaa välillä maksaa laskunsa kahteen kertaan tai maksaa muuten suuremman summan kuin oli tarkoitus. Kun tällainen tapaus tulee ilmi, yrityksen kannattaa heti ottaa yhteyttä asiakkaaseen. Maksun saanut yritys on velvollinen palauttamaan aiheettoman tai ylisuuren maksun. Jos virhe johtuu kuluttajan omasta huolimattomuudesta, yritys voi periä palauttamisesta aiheutuvat kohtuulliset kulut.
Jatkuvissa sopimussuhteissa voidaan myös sopia, että liikaa maksettu määrä kuitataan kuluttajan suostumuksella hänen seuraavassa laskussaan. Yrityksen on siis selvitettävä, haluaako asiakas jättää ylimääräisen rahan yrityksen haltuun odottamaan kuittausta myöhemmässä laskussa vai onko rahat palautettava asiakkaalle.
Myös rahojen palautustavasta kannattaa sopia asiakkaan kanssa. Käytännössä helpoin tapa on palauttaa rahat asiakkaan ilmoittamalle pankkitilille.
Riittävänä voidaan pitää, että yritys koettaa tavoittaa aiheettoman tai ylisuuren summan maksanutta asiakasta muutaman kerran. Takaisinmaksuvelvollisuus päättyy kuitenkin vasta sitten, kun asiakkaan oikeus rahoihin on lain mukaan vanhentunut. Asiakkaan vaatimus saada ylimääräiset varat takaisin vanhentuu kolmessa vuodessa siitä, kun hän on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta. Vaatimus on esitettävä kuitenkin viimeistään 10 vuoden kuluessa maksutapahtumasta.
Yrityksen kannattaa siis huolehtia siitä että tieto ylimääräisestä maksusta menee asiakkaalle mahdollisimman pian, koska se vaikuttaa siihen, miten pitkään yrityksen on mm. kirjanpidossaan varauduttava palauttamaan asiakkaalle kuuluvat varat.