Myyntihinta on se hinta, jonka asiakas tavarasta tai palvelusta maksaa. Se on kokonaishinta, joka sisältää kaikki verot ja maksut, kuten arvonlisäveron ja tuotteesta perittävät pantit.
Hintaa ei voi ilmoittaa osina niin, että asiakkaan pitää itse laskea yhteen lopullinen myyntihinta. Markkinatuomioistuimen päätöksen 2001:011 mukaan myyntihintana ei voi pitää kahdesta tai useammasta eri hinnan osatekijästä muodostuvaa laskutoimitusta. Sillä ei ole merkitystä, kuinka helppo tai vaikea asiakkaan laskettavaksi jäävä laskutoimitus on.
Poikkeusluvan hintamerkintäasetuksen säännöksistä voi saada vain palveluiden hinnan ilmoittamiseen. Kuluttajavirasto voi myöntää sen vain erityissyystä.
Yksikköhinta tarkoittaa kilo-, litra- metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa. Myös yksikköhintaan lasketaan mukaan arvonlisä- ja muut verot ja maksut, mutta ei tuotteesta perittäviä pantteja.
Yksikköhinta ilmoitetaan pääsääntöisesti painon tai vetoisuuden mukaan kiloina tai litroina. Se lasketaan pakkauksen nettosisällöstä. Pakkauskoolla ei ole merkitystä yksikköhinnan ilmoittamisessa. Yksikköhinta ilmoitetaan kaikissa pakkauksissa, joiden sisällön määrä ilmoitetaan paino-, tilavuus- tai pituusmittoina.
Yksikköhinnan ilmoittamista koskevat erityissäännöt:
Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin myyntihinta. Poikkeuksia yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuuteen on vain muutama.
Elintarvikkeiden yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa
Yksikköhintaa ei myöskään tarvitse ilmoittaa
Käteismaksut pyöristetään aina lähimpään viiteen senttiin. Myös pankki- tai muulla maksukortilla suoritettava maksu voidaan pyöristää lähimpään viiteen senttiin, Pyöristys on tehtävä aina vasta maksuvaiheessa eli loppusummaan.
Kustannukset, joita peritään vain joiltakin asiakkailta, pitää ilmoittaa. Kuluttajilta ei voi vaatia sellaisia erillismaksuja, joista ei ole kerrottu.
Kaikilta perittävät maksut ja kustannukset pitää luonnollisesti sisällyttää tavaran tai palvelun myyntihintaan.