Puhelinmyyjän viestintä puhelinkeskustelun aikana on markkinointia, aivan kuten mainonta lehdessä ja muussa mediassa. Tähän viestintään sovelletaan kuluttajansuojalain markkinointisäännöksiä.
Puhelinmyynnissä on oltava erityisen tarkka siitä, että kuluttaja ymmärtää viestin oikein. Kuluttajalle on heti esiteltävä, kuka on soittaja ja mikä on soiton aihe. Markkinointi- ja myyntitarkoitus on kerrottava selkeästi. Puhelinmyyjä ei saa suunnata myyntiyrityksiään alaikäisille.
Koska puhelinmyynti kohdistuu suoraan kuluttajalle henkilökohtaisesti, on myyjän arvioitava, missä tilanteissa ja millaisiin tuotteisiin puhelinmyynti soveltuu. Puhelinmyynti ei välttämättä ole hyvä ratkaisu kovin monimutkaisten tuotteiden tarjoamiseen.
Kuluttajan toiveita puhelun suhteen on myös kunnioitettava. Jos puhelinmyyjä soittaa henkilöille, jotka ovat nimenomaan ilmoittautuneet kieltolistalle, on myyjän menettely sopimatonta markkinointia.
Erityistä telemarkkinoinnissa on se, että markkinointiviestintä tapahtuu puheena eikä asiasta jää konkreettista dokumenttia kuluttajalle. Erityistä on myös se, että myyjän palkkio koostuu ainakin osin provisioista, joita hän saa toteutuneista tilauksista. Tällaisessa markkinointitavassa piilee riski ylilyönneistä. Ylilyöntejä ei voi perustella sillä, että kuluttajalla on peruuttamisoikeus. Kuluttajaa ei saa asettaa tilanteeseen, jossa hänen on toimittava, jotta hän pääsee irti epäasiallisen markkinoinnin tuloksista.
Kuluttajan on jo puhelun alussa saatava tieto siitä, että puhelun tarkoituksena on nimenomaan tuotteen markkinointi eikä esimerkiksi arvontavoitosta ilmoittaminen. Ilmaista tms. lehteä, lahjaa, arvontavoittoa jne. ei voi käyttää markkinoinnin pääsanomana. Markkinoinnissa on aina pääsanomana oltava myytävä tuote.
Jo näiden perusasioiden vuoksi puhelinkeskustelua ei voi aloittaa korostetusti lahjalupauksella niin, että tarjouksen koko sisältö maksullisine osuuksineen jää toisarvoiseen asemaan.
Lehtiyhtiöt eivät palkkaa telemarkkinointiyritystä jakelemaan ilmaisia lahjoja kansalaisille. Ilmaisuutta kuvaavia sanoja kuten esimerkiksi ilmainen, annetaan, veloituksetta, lahjaksi, arvontavoitto tms. ei voi käyttää katteettomasti ja harhaanjohtavasti. Kyseessä ei ole aito lahja tai ilmainen tilausjakso, jos sen saaminen edellyttää jotakin maksua tai maksullista jatkotilausta. Harhaanjohtavaa on myös kertoa kuluttajalle hänen voittaneen lahjakortin, jonka voi käyttää vain lehtitilauksen yhteydessä, jos todellisuudessa lehden voi tilata samaan hintaan ilman lahjakorttiakin.
”Nyt viiden kuukauden lehdet hintaan x euroa”! Vasta tilausvahvistuksesta kerrotaan – joskus nk. pikkupräntillä - että kyseessä onkin kestotilaus, joka jatkuu automaattisesti puhelinmyyjän korostama määräaikaisjakson jälkeen. Asiakas on kuitenkin puhelimessa tilannut määräaikaistilauksen, ja usein myöskin asian ilmoittanut keskustelun aikana. Jos kestotilauksessa halutaan tarjota tietynpituinen ja –hintainen alkujakso, asia pitää markkinoinnissa selkeästi kertoa. Asiakasta ei saa koukuttaa kestotilaajaksi harhaanjohtavilla tai epäselvillä mielikuvilla tilauksen määräaikaisuudesta.
Telemarkkinointiyritysten ja lehtikustantajien pitää erityisesti varmistua siitä, ettei kuluttajalle lähetetä tilausvahvistusta/kotimyyntiasiakirjaa, jos hän ei ole lehtitilausta selkeästi tehnyt. Näyttövelvollisuus on yrityspuolella myös siitä, että tilaus vastaa todellisuudessa telemarkkinoijan myyntipuheita.
On kestämätöntä, että kuluttajan, vaikkapa vanhuksen, pitää tehdä joitakin toimia päästäkseen olemattomasta tai vastoin mainospuhetta lähetetystä tilausvahvistuksesta eroon välttyäkseen laskutukselta ja myöhemmin jopa perimistoimilta. Näyttövelvollisuus tilauksen todellisesta tapahtumisesta on selkeästi yrityksellä.