Langattomat laajakaistaliittymät eivät läheskään aina ole niin nopeita kuin niiden on mainoksissa tai myyntitilanteessa luvattu olevan. Kuluttajaviraston tuore linjaus edellyttää, että operaattorit antavat markkinoinnissaan oikean kuvan liittymän todellisesta nopeudesta. Samoin on mainittava nopeuteen vaikuttavat maantieteelliset rajoitukset.
Laajakaistaliittymää hankittaessa liittymän nopeus on keskeisimpiä kriteereitä. Kuluttajavirastoon tulleiden ilmoitusten perusteella kuluttajat saavat kuitenkin langattomien, matkaviestinverkossa tarjottavien liittymien nopeudesta usein harhaanjohtavaa tietoa. Liittymän todellinen nopeus on saattanut olla alle viidesosa luvatusta teoreettisesta maksiminopeudesta.
Myyjät eivät myöskään ole aina tarkistaneet, asuuko asiakas 3G-verkon alueella vai sen ulkopuolella. Verkon peittoalueen ulkopuolella oleville asiakkaille on silloin myyty nopeusluokkia, jotka eivät mitenkään voi toteutua kyseisellä alueella. Lisäksi liittymissä on ollut toistuvia toimintakatkoja, joiden syytä operaattorit eivät ole aina pystyneet selvittämään kohtuullisessa ajassa.
Kun liittymä toimii matkaviestinverkossa, sen todelliseen nopeuteen vaikuttaa muun muassa se, millä alueella liittymää käytetään, mikä verkkotekniikka kyseisellä alueella on käytössä ja kuinka moni muu käyttää samaa tukiasemaa.
Markkinoinnissa ja myyntitilanteessa näitä nopeutta rajoittavia tekijöitä ei kuitenkaan tuoda aina esiin. Asiakkaille myydään vain tiettyä teoreettista, 3G-verkon alueella toimivaa maksiminopeutta, kuten 1 Mbit/s. Kuluttaja saa silloin harhaanjohtavasti sen käsityksen, että ottaessaan 1 Megan liittymän, liittymä toimii kyseisellä nopeudella kaikkialla missä hän sitä käyttää.
Tilanteen korjaamiseksi Kuluttajavirasto on koonnut lainsäädännön vaatimukset linjaukseksi ja toimittanut sen operaattoreille. Linjauksen mukaan operaattoreiden on annettava todenmukainen kuva kuluttajan käytettävissä olevasta siirtonopeudesta. Siksi markkinoinnissa, liittymän sopimusehdoissa ja palvelukuvauksessa on määriteltävä toteutuvan nopeuden vaihteluväli. Vaihteluväli ei kuitenkaan voi olla niin suuri, että sen perusteella asiakas ei voisi koskaan valittaa liittymän hitaudesta.
Markkinoinnissa on myös kerrottava, jos nopeudessa on maantieteellisiä eroja. Myyntitilanteessa myyjän on lisäksi varmistettava, että asiakas todella pystyy käyttämään hankkimaansa nopeusluokkaa haluamillaan alueilla.
Jos liittymä ei vastaa sitä, mitä asiakkaalle on suullisesti ja kirjallisesti luvattu, kyseessä on viestintämarkkinalain mukaan virhe, joka teleyrityksen on hyvitettävä. Virheen voi hyvittää korjaamalla tai jos se ei onnistu, tilanteesta riippuen hinnanalennuksella, vakiohyvityksellä, vahingonkorvauksella tai sopimuksen purkamisella.
Kuluttajavirasto on pyytänyt operaattoreilta selvityksiä siitä, miten ne aikovat jatkossa varmistaa, että niiden markkinointi ja sopimusehdot vastaavat linjauksessa esitettyjä periaatteita.
Linjaus laajakaistaliittymien markkinoinnista ja sopimusehdoista – liittymän nopeus ja verkon peittoalue