Kuluttajansuojalain mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää sopimusehtoa, jota hyödykkeen hinta ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.
Kuluttajansuojalaki on valtaosaltaan pakottavaa lainsäädäntöä. Kuluttajansuoja- tai muun pakottavan lain vastainen ehto on näin ollen automaattisesti mitätön.
Koska elinkeinonharjoittaja alan ammattilaisena, sopimusehtojen laatijana ja resursseiltaan suurempana on sopimussuhteessa vahvempi osapuoli, kuluttajansuojalaissa on katsottu tarpeelliseksi tasapainottaa osapuolten asemaa suojaamalla kuluttajaa kohtuuttomia ehtoja vastaan.
Ehtoja ei voi laatia esimerkiksi niin, että erilaiset riskit hankitun hyödykkeen virheistä tai toimituksen puutteista kasautuvat kohtuuttomasti enemmän kuluttajan kuin yrityksen kannettavaksi. Kohtuuttomimmillaan sopimusehdot ovat sellaiset, että yrityksellä on vain ”velvollisuus” vastaanottaa kauppahinta, mutta asiakas kantaa kaikki riskit.
Kuluttajansuojalain perusteella voidaan kohtuuttoman sopimusehdon käyttäminen myös kieltää samalla tavalla kuin lainvastainen markkinointi. Kiellon määrää markkinaoikeus tai kuluttaja-asiamies.
Kohtuuttomia sopimusehtoja koskevan EY-direktiivin 93/13/ETY liitteessä on ohjeellinen luettelo kohtuuttomana pidettävistä sopimusehdoista.
Sopimusehdot on laadittava mahdollisimman selkeiksi ja niihin on tärkeää kirjata kaikki sopimussuhteeseen vaikuttavat asiat – myös hinta on sopimusehto . Kuluttajansuojalain mukaan epäselvää ehtoa tulkitaan laatijansa vahingoksi eli kuluttajan hyväksi. Muutokset sopimusehtoihin on syytä tehdä kirjallisesti.
Sopimusehdoissa on kerrottava selkeästi mm.:
Sopimusehtoja laadittaesssa on syytä muistaa, että kuluttajan kannalta keskeiset, ostopäätökseen vaikuttavat ehdot on esitettävä selkeästi jo tuotteen tai palvelun markkinoinnissa tai viimeistään sopimusta tehtäessä.
Pelkästään vakioehtoihin viittaaminen ei riitä, vaan ehdot on esitettävä ymmärrettävällä tavalla. Kuluttajalla on oltava aito mahdollisuus tutustua sopimusehtoihin.
Kun yritys ja kuluttaja tekevät sopimuksen, kumpikaan ei saa muuttaa sopimusta omin päin muulloin kuin poikkeustapauksissa. Pääsääntöisesti muutoksiin tarvitaan molempien suostumus. Se, millä perusteella yritys voi muuttaa sopimusta ja millaisia muutosoikeusehtoja hän voi käyttää, riippuu sopimustyypistä.
Toistaiseksi voimassa olevia ja muita pitkäkestoisia sopimuksia koskevat osittain eri säännöt kuin kertasopimuksia ja määräaikaisia sopimuksia. Myös se, onko kyseessä tilaus- vai käteissopimus, vaikuttaa asiaan.
Moniin erityislakeihin sisältyy sopimusehtojen muuttamista koskeva säännös:
vakuutussopimuslaki sähkömarkkinalaki viestintämarkkinalaki vesihuoltolaki valmismatkalaki Asuntokauppalaissa olevan säännöksen mukaan ehto, joka antaa myyjälle uuden asunnon kaupassa yksipuolisen oikeuden korottaa hintaa, on mitätön. Kuluttajansuojalaissa on lisäksi taloelementtien kauppaa ja rakennusurakoita koskeva säännös sallituista hinnankorotusehdoista. Nämä säännökset ovat pakottavia eikä niistä voida poiketa kuluttajan vahingoksi.