Aloite oikeusministeriölle 14.6.2012
Kuluttajavirasto esittää, että asuntojen markkinoinnissa annettavia tietoja koskeva valtioneuvoston asetus 130/2001 uudistettaisiin vastaamaan niitä sääntelytarpeita, joita erityisesti asunto- ja kiinteistönvälitysalan muuttuneista käytännöistä on aiheutunut. Kyse on ensisijassa asuntojen myyntihinnan ilmoittamista koskevasta sääntelystä.
Nykyinen asuntomarkkinointiasetus pohjautuu ajatukselle, että asuntoa kaupattaessa myyjä ilmoittaa markkinoinnin lähtöhinnan, josta ostajat voivat tehdä alempia tarjouksia. Asetuksessa tätä myyjän lähtöhintaa kutsutaan myyntihinnaksi ja sen myyjä on siis velvollinen markkinoinnissa ilmoittamaan. Myyntihinnalla tarkoitetaan kuitenkin tässä vain myyjää sitomatonta hintapyyntöä eikä siis samaa kuin mitä samalla termillä tarkoitetaan yleisessä kulutushyödykkeiden hinnan ilmoittamista koskevassa lainsäädännössä.
Asuntomarkkinoilla on kuitenkin myös muunlaisia tarjontatapoja kuin asetuksessa tarkoitettu. Kiinteistönvälitysketju Kiinteistömaailma toi muutama vuosi sitten markkinoille erityisen tarjouskauppamallin, jossa ostajien tarjousten tulee olla korkeampia kuin myyjän ilmoittama lähtöhinta. Uusi toimintatapa, jota kyseinen ketjukin tarjoaa asiakkailleen perinteisen toimintatavan rinnalla, herätti etenkin aluksi monia kysymyksiä sekä toisten kiinteistönvälittäjien että kuluttajien taholta.
Kuluttaja-asiamies ja aluehallintovirastot ovat valvontaviranomaisina keskustelleet ja käyneet kirjeenvaihtoa asiasta Kiinteistömaailman kanssa. Tarjouskauppamallia on kehitetty myös viranomaisten ehdottamilla muutoksilla. Taustana viranomaisten toiminnassa on ollut ajatus, että tarjouskauppamallissa ei näyttäisi sinänsä esiintyvän sellaisia piirteitä, että sen markkinoilla oloon tulisi suhtautua kuluttajien näkökulmasta lähtökohtaisesti torjuvasti. Markkinoiden tulee voida myös kehittyä ja uusiin toimintatapoihin tulee suhtautua avoimesti.
Voimassa olevassa lainsäädännössä tarjouskaupan tyyppiseen toimintatapaan ei kuitenkaan ole varauduttu. Asetuksen sanamuodot on laadittu vain alenevin tarjouksin tapahtuvaa kaupankäyntiä varten. Jotta tarjouskauppakohteet myös lähtöhinnan ilmoittamisen kautta erottuisivat perinteisellä tavalla myytävistä kohteista, Kiinteistömaailma käyttääkin tarjouskauppakohteissa kaupan aloitushinnasta termiä velaton lähtöhinta ja perinteisellä tavalla myytävissä kohteissa asetuksen mukaista termiä myyntihinta. Asetuksessa myyjän kuitenkin edellytetään ilmoittavan myyntikohteelle aina myyntihinnan.
Asuntojen markkinointia koskeva sääntely näyttää jääneen jälkeen siitä kehityksestä, jota markkinoilla on tapahtunut. Kun toimintaa säännellään verrattain yksityiskohtaisin säännöksin, sääntelyn tulisi olla ajan tasalla niin, että se ei estä alan kehittymistä ainakaan puhtaasti muodollisilta vaikuttavien syiden takia. Säännöksiä on muutenkin syytä aika ajoin tarkastella uudelleen. Asuntojen markkinoinnissa annettavia tietoja koskevan valtioneuvoston asetuksen 130/2001 kohdalla tällainen päivitys näyttäisi nyt ajankohtaiselta ja tarpeelliselta.
Kuluttajavirastossa on laadittu oheinen muistio ”Tarjouskauppamallin arviointi ja asuntomarkkinointiasetuksen uudistaminen”. Siinä on käyty läpi tarjouskauppamallia ja arvioitu siihen kohdistettua kritiikkiä. Muistiossa on kuvattu myös asuntojen hinnan ilmoittamista koskevan sääntelyn kehittymistä. Muistion johtopäätöksissä ehdotetaan asuntomarkkinointiasetuksen uudistamista paitsi uusien tarjontamallien markkinoille tulon myös muiden ilmenneiden päivitystarpeiden takia. Tarpeellista olisi myös parantaa kuluttajien mahdollisuuksia saada suoraan tietoja asuntojen todellisista myyntihinnoista, koska se lieventäisi perusteetonta hintaspekulointia asuntomarkkinoilla.