Kuluttajansuojalaki, kuluttaja-asiamies, kuluttajavalituslautakunta ja kunnallinen kuluttajaneuvonta aloittivat toimintansa 1.9.1978. Siitä lähtien kuluttajaneuvonta laajeni vähitellen yhä useampaan kuntaan.
Valtionapujärjestelmä uudistettiin ja samassa yhteydessä kuluttajaneuvonta laajeni kaikkien kuntien tehtäväksi. Kunnat saivat itse päättää, miten kuluttajaneuvonta kunnassa järjestetään. Tämä johti siihen, että palvelun laadussa ja saatavuudessa oli suuria eroja kuntien välillä.
Neuvojista noin kaksi kolmasosaa oli osa-aikaisia. Puolet heistä käytti kuluttajaneuvontaan vain 10% työajastaan. Ongelmia syntyi neuvonnan asiantuntemuksessa, sijaisjärjestelyissä ja saatavuudessa.
Kuluttajaneuvonnan tilaan haluttiin parannusta. Asiaa käsiteltiin kuluttajapoliittisessa ohjelmassa ja hallitusohjelmassa, budjettiteksteissä ja eduskunnan valiokunnissa. Tavoitteina ja arvioina esitettiin mm.:
Samaan aikaan syntyi aloitteita ja suunnitelmia yleisestä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta.
Ministeriryhmä pohti, mitä tehtäviä voitaisiin siirtää kunnilta valtiolle, ja päätti, että kuluttajaneuvonnan järjestäminen ja rahoitus siirretään valtiolle 1.1.2009 alkaen. Työryhmä ehdotti, että kuluttajaneuvonta siirretään lääninhallitusten järjestettäväksi.
Työryhmä ehdotti, että kuluttajaneuvonta sijoitetaan maistraattien yhteyteen.
Eduskunta hyväksyi lain kuluttajaneuvonnasta.
Kuluttajaneuvonta on siirtynyt kunnilta valtakunnalliseksi palveluksi, jota hoidetaan keskitetysti osoitteesta www.kuluttajaneuvonta.fi. Palvelua ohjaa Kuluttajavirasto ja kuluttajaneuvonnan toimipisteet sijaitsevat maistraateissa.