Kuluttajaneuvonta on maistraattien tehtävä, jonka yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat Kuluttajavirastolle. Kuluttajaneuvonnan toimipisteitä on noin 30 maistraatissa, ja niissä työskentelee noin 80 kuluttajaoikeusneuvojaa. Kuluttajaneuvonnan palvelu on maksutonta ja neuvonnassa
Kuluttajaneuvontaa annetaan ensisijaisesti kuluttajan asemassa olevalle henkilölle, jolla on kotikunta Suomessa taikka koti- tai asuinpaikka toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Kuluttajaneuvontaa voi saada mistä tahansa neuvontaa antavasta maistraatista.
Kuluttajaneuvonta on osa kansalaisten oikeusturvaa. Se on lisäksi kansantaloudellisesti edullinen ja markkinoiden toimivuuden kannalta nopea tapa saada riitoja soviteltua.
Vuonna 2007 kuluttajaneuvojat sovittelivat noin 85 000 riitaa ja kaiken kaikkiaan he hoitivat noin 150 000 yhteydenottoa. Neuvonta vähentää häiriöitä markkinoilla ja lisää sekä kuluttajien että yritysten luottamusta markkinoiden toimivuuteen.
Vuoden 2009 alusta vastuu kuluttajaneuvonnan järjestämisestä ja rahoituksesta siirtyi kunnilta valtiolle. Uudistuksen tavoitteena on alueellisten erojen tasoittaminen ja palvelun saatavuuden parantaminen.
Kuluttajaneuvonta on ollut kuntien lakisääteinen tehtävä, jonka ne ovat voineet organisoida haluamallaan tavalla. Palvelun saatavuudessa on ollut eroja: 2/3 osaa neuvojista on ollut osa-aikaisia ja puolet heistä on voinut käyttää neuvontaan vain 10 % työajastaan. Kuluttajapoliittisessa ohjelmassa otettiin tavoitteeksi turvata kuluttajaneuvonnan riittävyys ja laatu tasapuolisesti koko maassa.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelun yhteydessä tammikuussa 2006 päätettiin, että kuluttajaneuvonnan rahoitus ja järjestäminen siirretään valtiolle 1.1.2009 alkaen, ja asiasta säädettiin ns. Paras-laissa helmikuussa 2007.