Kuluttajan oikeudet

Sopimus on syntynyt, vaikka ostos olisi niin yksinkertainen, ettei siitä tehdä kirjallista sopimusta.

Kun kirjallinen sopimus tehdään, mukana ovat yleensä sopimusehdot. Niillä on monta nimeä: myyntiehdot, toimitusehdot, kauppaehdot, vakuutusehdot jne.

Myös suulliset ehdot pätevät, mutta niitä voi olla vaikea näyttää toteen kiistatilanteissa. Siksi kaikki kauppaa koskevat tärkeät asiat pitäisi kirjata. Sopimukseen valmiiksi painetut vakiosopimusehdot ja yksilölliset sovittavat ehdot esim. toimitusajasta ovat osa sopimusta.

Sopimukset voivat olla pitkäkestoisia (esim. sähkösopimus), määräaikaisia (esim. lehtitilaus) tai kertaluonteisia (esim. autokauppa).

Sopimus on molempia osapuolia sitova

Kun kuluttaja ja yritys tekevät sopimuksen, se sitoo molempia osapuolia. Kummankin on noudatettava sopimusehtojen velvoitteita. Siksi sopimusehtoihin on tärkeää tutustua huolellisesti ennen sopimuksen tekemistä.

Sopimuksen sitovuus tarkoittaa myös sitä, ettei kumpikaan osapuoli voi ilman erityistä syytä muuttaa sopimusta.

Sopimusehdot pitää lukea aina - myös pikkupräntit

Sopimusehtoihin pitää tutustua ja ehdot on luettava huolellisesti ennen sopimuksen tekemistä. Sopimuksen keskeisin sisältö  pitää olla ehdoissa selkeästi mm.:

• myyjän toimitusvelvollisuuden sisältö; mihin myyjä sitoutuu
• sopimuksen kesto; määräaikainen, toistaiseksi voimassa oleva vai kertasopimus
• toimitusaika ja maksuehdot; mihin ostaja sitoutuu
• sopimusrikkomusten seuraamukset
• sopimusehtojen muuttaminen
• sopimuksen irtisanominen ja purkaminen

Jos kuluttaja ei lue allekirjoittamaansa sopimuspaperia ja sen ehtoja, eteen voi tulla ikäviä yllätyksiä. Silloin ei voi vedota tietämättömyyteensä.

Sopimusehdot eivät sido, jos kuluttajalla ei ole ollut aitoa mahdollisuutta tutustua niihin. Ei siis riitä, että kaupanteon yhteydessä vain viitataan sopimusehtoihin.

Kuluttajan on myös saatava selkeät tiedot tärkeistä, ostopäätökseen vaikuttavista ehdoista jo tuotteen tai palvelun markkinoinnissa. Tällainen on esimerkiksi tuotteen hinta.

Pääsääntönä on vapaus valita kenen kanssa sopii ja mitä sopii 

Sopimusten tekeminen ja niiden sisältö on Suomessa varsin vapaamuotoista - puhutaan nk. sopimusvapaudesta. Yritys voi vapaasti esimerkiksi määritellä, mitä se myy, mitä se ei myy, millä tavoin se myy ja useimmiten myös, kenelle se myy. Lainsäädäntöä ei kuitenkaan saa rikkoa.

Yritys voi esimerkiksi määritellä, että se myy tuotteita vain pareittain, esimerkiksi iltapäivälehden ja tv-lehden yhteishintaan. Kuluttaja ei voi vaatia, että hänelle myydään vain toinen näistä.

Yritys voi määrätä myös, että se myy tarjoustuotetta vain lehdestä leikattua tarjouskuponkia vastaan. Silloin tarjous on suunnattu ko. lehden lukijoille. Toisaalta asiakaskuntaa määriteltäessä ei voi rikkoa esimerkiksi syrjintälainsäädäntöä.

Ehdot eivät saa olla lainvastaisia tai kohtuuttomia

Sopimusvapaudesta huolimatta osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien on oltava tasapainossa. Ehtoja ei voi rakentaa niin, että kuluttaja esimerkiksi kantaa suurimmat riskit siitä, ettei uusi tekniikka toimi ja kuluttaja ei siksi saa ostamaansa palvelua.

Koska yritys laatii sopimuksen ehdot, sen pitää noudattaa niiden laatimisessa lakeja. Ehdot eivät saa olla esimerkiksi kuluttajansuojalain vastaiset. Näin siksi, että kuluttajansuojalaki on monelta osin nk. pakottavaa lainsäädäntöä. Silloin lain vaatimukset syrjäyttävät yrityksen ja kuluttajan keskenään tekemän sopimuksen.

Laki vaatii myös sitä, etteivät sopimusehdot saa olla kohtuuttomat. Se, mitä kohtuullisuudella tai kohtuuttomuudella tarkoitetaan, riippuu sopimustyypistä.

Koska yritys laatii sopimusehdot ja tekee kauppaa itse laatimillaan ehdoilla, sen on otettava ehtoja laatiessaan kuluttaja-asiakkaan asema huomioon.

Epäselviä vakioehtoja tulkitaan kuluttajan eduksi

Sopimuksissa on kerrottava kaikki kuluttajalle olennaiset asiat selkeästi. Kiistatilanteessa epäselviä, myyjän laatimia vakiosopimusehtoja tulkitaan kuluttajan eduksi.

Kirjoitusvirheen tai muun erehdyksen sopimuksessa saa oikaista, jos sopimuskumppanin olisi pitänyt ymmärtää, että kyseessä on erehdys

Tarkistetuissa vakiosopimusehdoissa on maininta kuluttaja-asiamiehen hyväksymisestä

Kuluttaja-asiamies on neuvotellut eri alojen järjestöjen kanssa yleisiä vakiosopimusehtoja. Niitä käyttävät ko. järjestön jäsenyritykset. On syytä muistaa, ettei koko ala välttämättä käytä näitä ehtoja, koska kaikki yritykset eivät ole järjestäytyneet alan kattojärjestöön.

Sopimusehtoja saa yleensä alan järjestöiltä. Niitä on kattavasti laadittu esimerkiksi rakennusalalle. 

Ennakkomaksulle on oltava perusteet

Esimerkiksi puhelinoperaattorit saattavat vaatia kuluttajalta ennakkomaksua sopimusta tehtäessä. Näin voi tehdä, jos tosiasioiden pohjalta voidaan arvioida että kuluttajalla voisi olla maksukyvyttömyysuhka. Ennakkomaksun määrälle on viestintämarkkinalaissa rajoituksia.

Tuotteiden toimittaminen ilman tilausta (ns. negatiivinen sidonta) on kielletty

Negatiivisessa sidonnassa yritys lähettää kuluttajalle tuotteen ilman tilausta ja vaatii kuluttajaa joko maksamaan tuotteen tai palauttamaan sen. Negatiivista sidontaa on käytetty myös erilaisissa palveluissa. Esimerkiksi alkujaan maksuton palvelu on muutettu maksulliseksi ja kuluttajan on pitänyt ilmoittaa, ettei hän halua sitä.

Negatiivinen sopimussidonta on kuluttajansuojalain mukaan kiellettyä. Kuluttajan ei tarvitse maksaa tuotteita, joita hän ei ole tilannut. Perintätoimistot eivät saa ottaa perittäväksi kuluttajien maksamatta jättämiä laskuja, ennen kuin ovat varmistaneet saatavien oikeellisuuden.

Käytännössä kannattaa ilmoittaa yritykselle kirjallisesti, ettei ole tilannut mitään, eikä siksi ole velvollinen maksamaan, säilyttämään eikä palauttamaan tilaamatta toimitettuja tuotteita. Kopio ilmoituksesta on hyvä säilyttää.

Etäkaupassa monet yritykset ovat sopineet postin kanssa asiakaspalautuksista, jos jostain syystä haluaa palauttaa tilaamatta toimitetut tuotteet. Velvollisuutta siihen ei ole.