Kaikilla on oikeus kieltää henkilötietojensa käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin. Suoramarkkinoinnilla tarkoitetaan sellaista markkinointia, jolla lähestytään kuluttajaa joko postitse, puhelimitse tai sähköisesti.
Yritykset hankkivat kuluttajien osoitetietoja eri lähteistä. Markkinoijan on kerrottava, mistä kuluttajan yhteystiedot on saatu. Suoramarkkinoinnin kieltotapa vaihtelee suoramarkkinointimuodon mukaan.
Suoramarkkinointia voi rajoittaa: - ilmoittamalla markkinointikiellosta suoraan markkinoijalle tai myyjälle, jolloin kielto koskee kyseistä yritystä ja/tai - kieltämällä nimi- ja osoitetietojen luovutuksen viranomaisten ylläpitämistä tietojärjestelmistä ja/tai - ilmoittautumalla suoramarkkinoinnin rajoituspalveluun. Palvelut voivat olla maksullisia.
Markkinoilla voi olla myös suoramarkkinoinnin rajoituspalveluita tarjoavia yrityksiä, jotka ovat vastuussa palveluiden toimivuudesta kuten muutkin yritykset.
Postitetun suoramarkkinoinnin lähettäminen on sallittua, ellei vastaanottaja sitä erikseen kiellä. Kaikkiin postilaatikoihin jaettavat osoitteettomat mainokset voi torjua laittamalla postilaatikkoon ”Ei mainoksia” tai ”Ei ilmaisjakelua” -ilmoituksen.
Osoitteettoman mainonnan kielto koskee kaikkea osoitteetonta markkinointimateriaalia, eikä rajoitusta voi tehdä vain osittain jonkun mainoksen tai mainostyypin kohdalla. Poikkeuksia tästä ovat viralliset tiedotteet ja lehtien välissä jaettavat mainosliitteet. Niiden jakelua ei voi kieltää.
Mainoskielto saattaa merkitä sitä, ettei mainosrahoitteisia ilmaislehtiäkään jaeta postilaatikkoon.
Silloin kun suoramarkkinointi tapahtuu sähköpostin, tekstiviestin, puheviestin, ääni-viestin tai kuvaviestin avulla, se edellyttää etukäteistä suostumusta vastaanottajalta. Jos kuluttaja ei ole tällaista suostumusta antanut, markkinointiviestin lähettänyt yritys rikkoo lakia. Säännöksen noudattamista valvoo tietosuojavaltuutettu.
Yritys voi poikkeuksellisesti lähettää ilman kuluttajan lupaa sähköistä suoramarkkinointia, jos