Raha-asiat

Vuoden 2008 alusta astuivat voimaan säädökset velkojen lopullisesta vanhentumisesta.

Säädökset koskevat yritysten kuluttajilta perimiä velkoja, joista on olemassa ulosottoperuste (tuomio), jolla maksuvelvollisuus on vahvistettu. Nämä velat vanhentuvat lopullisesti 

• 15 vuodessa ulosottoperusteen antamisesta
• 20 vuodessa, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on yksityishenkilö

Tuomioistuin voi antaa päätöksen määräajan pidentämisestä 10 vuodella, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkomista (esim. kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan tai salannut tietoja tai antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taloudellisesta asemastaan). Määräajan jatkamiskanne tulee nostaa 2 vuoden kuluessa alkuperäisen määräajan päättymisestä

Lopullisen vanhentumisen määräajan laskeminen

Velan lopullisen vanhentumisen määräaika lasketaan tuomion tai yksipuolisen tuomion tai muun ulosottoperusteen antamisesta. Jos velkoja ei siis ole hakenut velkaan ulosottoperustetta, lopullinen 15 vuoden vanhentumisaika ei ole alkanut kulua.

Määräajat tulevat osittain taannehtivasti voimaan siten, että

• jos velkaa koskeva ulosottoperuste (tuomio) on annettu ennen 1.3.1993, kuluttajasaatava vanhentuu 1.3.2008
• Jos ulosottoperuste on annettu 1.3.1993 tai sen jälkeen, määräaika lasketaan lopullisen tuomion antopäivästä.