Laissa ei enää nykyisin ole säännöstä, joka pakottaisi aina hyväksymään maksun käteisellä rahalla. Käteisen käytön sijasta lainsäädännössä turvataan kaikille oikeus pankkitiliin ja tilinkäyttövälineeseen sekä maksujenvälityspalveluiden käyttöön. Jos kuluttajalle tarjotaan mahdollisuus maksaa jokaisen saatavilla olevalla pankkitiliin liittyvällä maksukortilla, tätä voidaan useimmiten pitää riittävänä vaihtoehtona käteisrahamaksulle.
Käteismaksu on joka tapauksessa edelleen perusmaksutapa ja sen puuttuminen on kuluttajalle usein yllätys. Jos myymäläkaupassa maksamiseen ei kelpaa käteinen raha tai pankkikortti, liikkeen on kerrottava siitä erikseen jo markkinointivaiheessa, jotta kuluttajat voivat ottaa sen huomioon jo ostopäätöstä tehdessään.
Jos luotolla maksaminen on ainoa myyjän hyväksymä maksutapa, siitä tulee saada tieto etukäteen. Kuluttajan on voitava jo markkinoinnin perusteella valita, haluaako ryhtyä luottokauppaan vai valitseeko toisen ostopaikan.
Tietyissä tilanteissa yrityksellä saattaa olla erityisen riskin vuoksi peruste vaatia maksamisessa luottokorttia. Näin on esimerkiksi auton vuokrauksessa ja hotellihuoneen tarjoamisessa, joissa yritys luovuttaa omaisuuttaan kuluttajan käyttöön.
Luotto ei voi olla ainoa käytettävissä oleva maksutapa välttämättömyyspalveluiden, kuten sähkön ja veden, tarjonnassa. Kuluttajat, jotka eivät ole luottokelpoisia, jäisivät muutoin kokonaan ilman välttämättömiä palveluita. Myös muiden hyödykkeiden kohdalla luotto ainoana maksutapana voi kohtuuttomasti rajoittaa kuluttajien mahdollisuuksia tehdä sopimuksia.
Yritys voi myöntää alennusta kuluttajalle tämän valitseman maksu- tai laskutustavan perusteella. Yritykselle syntyneistä kulusäästöistä voi saada hyvitystä esimerkiksi maksamalla osamaksujen sijaan yhdessä erässä tai valitsemalla sähköisen laskun.
Maksujen vastaanottaminen eri maksutavoilla ja -välineillä aiheuttaa yritykselle eri suuruisia kuluja. Pääsääntöisesti nämä kulut sisällytetään tuotteiden hintoihin yleiskustannuksina. Kiellettyä ei kuitenkaan ole periä esimerkiksi tietyn maksutavan tai -välineen käytöstä erillistä maksutapalisää. Jos kuluttaja voi esimerkiksi valita, maksaako käteisellä vai laskulla, yritys voi periä laskutuslisää. Lisän on oltava kohtuullinen ja sen on perustuttava todellisiin kustannuksiin. Sen perimisestä on luonnollisesti kerrottava selvästi etukäteen samassa yhteydessä kuin kerrotaan tämän maksutavan tai -välineen hyväksymisestä.
Yrityksellä tulee kuitenkin aina olla tarjolla ainakin yksi tavanomainen, yleisesti käytössä oleva maksutapa, josta erillistä maksutapalisää ei peritä. Jos siis laskulla maksaminen on ainoa maksutapa, laskutuslisää ei saa periä.