Kuluttajalla on oikeus saada tekemästään maksusta kuitti tai muu tosite. Kuitin ensisijainen tarkoitus on osoittaa maksun tapahtuminen eli antaa maksajalle todiste, jolla hän voi torjua mahdollisen uuden maksuvaatimuksen samasta asiasta.
Kuitti myös helpottaa esimerkiksi virheestä valittamista ja tuotteen vaihtoa tai palautusta silloinkin, kun se perustuu kauppiaan antamaan vaihto- tai palautusoikeuteen.
Kuitin antamista voidaankin pitää hyvänä liiketapana: kuitista voidaan yksiselitteisesti todeta , mistä kaupasta mitäkin on ostettu ja mihin hintaan.
Jos tuotteessa on virhe, siitä voi valittaa liikkeeseen ilman kuittiakin. Kuluttajien valitusoikeus voi virheestä säilyä vuosia. Olisi kohtuutonta vaatia kuluttajia säilyttämään kaikki mahdolliset kuitit vuosien ajan. Siksi valitusoikeus ei ole sidoksissa kuittiin.
Esimerkiksi pankkikorttitosite, tiliote tai liikkeen tarra tuotteen pakkauksessa voivat näyttää ostopaikan. Jollei niitäkään ole jäljellä, valitusoikeutta ei ole menetetty. Jos voidaan kohtuudella ajatella, että virheellinen tuote on ostettu liikkeestä, johon kuluttaja valittaa virheestä, erityistä näyttöä ei tarvita.
Ainakin suurimmista ostoksista kannattaa säilyttää kuitit ja tiliotteet kolmen vuoden ajan. Jos yritys ei tässä ajassa ole muistuttanut tai vaatinut saatavaansa kuluttajalta, sitä ei enää tarvitse maksaa. Kuitilla tai tiliotteella on helppo näyttää maksaneensa ostoksensa, jos yritys jostain syystä laskuttaa jo maksetusta hankinnasta uudelleen. Kaikkia kuitteja luottokorttiostoista on syytä säilyttää siihen saakka, kunnes luottoyhtiö on laskuttanut ostoksen - ja edelleen vielä kolmen vuoden ajan. Ulkomaanostoista kuitit on erityisesti syytä säilyttää. Veroviranomaiset vaativat, että veroilmoituksen kuitit pitää säilyttää kuusi vuotta verovuoden päättymisen jälkeen.
Jos osto- tai takuukuitin materiaalina on lämpöpaperi, teksti voi hävitä ennen kuin takuuaika on päättynyt. Takuusta olisi kuitenkin käytävä ilmi mm. takuunantaja ja takuun voimassaoloaika. Ostajan pyynnöstä takuu on annettava kirjallisesti tai sähköisesti niin, että tieto säilyy ostajan saatavilla. Tärkeää on tieto siitä, milloin tuotteen takuu päättyy. Jos kuluttaja valittaa yritykselle laitteen rikkoutumisesta, yritys ei voi kieltäytyä korjaamisesta vain sen perusteella, ettei takuun voimassaoloa ole näytettävissä. Jos yritys antaa kuluttajalle ainoastaan lämpöpaperikuitin, se ei voi torjua kuluttajan korjausvaatimusta pelkästään kuitin tekstin häviämisen vuoksi. Yksi vaihtoehto voisi olla se, että yrityksen atk-järjestelmään jää ostajasta ja takuusta merkintä ja siitä annettaisiin tuloste ostajalle. Takuukuitin olemassaolo ei ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa, kuuluuko vian korjaaminen yrityksen vastuulle vai ei. Myyjällä, maahantuojalla ja/tai valmistajalla on vastuu tavaran virheestä siitä riippumatta, onko tavaralle annettu takuuta. Lakisääteinen vastuu virheistä voi myös kestää kauemmin kuin takuuajan.