Tuotteiden hinnat pitää kertoa mainoksissa, kun vähittäiskauppa myy yksilöityjä tuotteita, jolloin tuote voidaan mainoksesta tunnistaa. Hintojen pitää olla esillä myös näyteikkunoissa ja myymälässä. Markkinoinnissa ilmoitetun hinnan pitää sisältää kaikki verot ja maksut, jotka kuluttajalta peritään. Palveluyritysten (kampaamo, suutari, kosmetologi, lääkäri jne.) pitää kertoa perushinnoistaan liikkeen ulkopuolella, esim. ikkunassa. Liikkeissä pitää olla esillä kattava hinnasto ja laskutusperusteet.
Koska hinnoittelu on Suomessa vapaata, kulutustavaroiden ja palveluiden hinta on myyjän tai elinkeinonharjoittajan päätettävissä. Poikkeuksena ovat lääkkeet, joiden hinnat perustuvat valtioneuvoston asetukseen ja taksimaksut, jotka perustuvat liikenne- ja viestintäministeriön päätökseen.
Palvelutöiden (esim. korjaus- ja remonttitöistä) hinnasta kannattaa aina sopia kirjallisesti. Se on molempien osapuolien etu. Jos hinnasta ei ole sovittu mitään, kuluttajan on maksettava yrityksen pyytämä hinta, kunhan se ei ole kohtuuton ja lasku on eritelty. Yrityksen on myös kerrottava selvästi minkälaisen hinta-arvion se asiakkaalle antaa ja tarvittaessa se näytettävä. Hinta-arvio voi olla kustannusarvio, suuntaa-antava tai kiinteä hinta.
Kuluttajalla on oikeus saada palvelutyöstä erittely ennen maksamista, jos työtä ei ole tehty kiinteään hintaan.
Hinta- tai kustannusarvio annetaan silloin, kun yritys on voinut tutustua korjattavaan kohteeseen tai laitteeseen. Yrityksellä on oikeus vaatia maksu hinta-arvion tekemisestä. Kustannusarvion maksullisuudesta on kerrottava etukäteen asiakkaalle. Yrityksen on hinta-arviota antaessaan ilmoitettava asiakkaalle selkeästi koskeeko hinta-arvio vain työn osuutta vai vain varaosia. Jos näin ei ole menetelty hinta-arvio tarkoittaa palvelusta perittävää kokonaishintaa.
Hinta-arviossa pitää pysyä, esimerkiksi lisätöistä pitää aina ensin sopia tilaajan kanssa. Jos lopullinen hinta jää alle hinta-arvion, ei yritys saa periä hinta-arvion mukaista hintaa. Hinta-arvion voi kuitenkin perustelluista syistä ylittää enintään 15 prosentilla.
Suuntaa-antava hintatieto annetaan usein puhelimessa, kun yritys ei ole vielä voinut tutustua kohteeseen tai korjattavaan laitteeseen. Jos tämä hintatieto ylittyy merkittävästi, yrityksen pitää ilmoittaa asiasta tilaajalle viipymättä ja tarvittaessa myös keskeytettävä työ.
Kiinteä hinta on kysymyksessä silloin, kun työstä peritään sovittu summa riippumatta siihen kuluvasta ajasta tms. Täsmällisesti sovittua kiinteää hintaa, "urakkahintaa", ei saa ylittää lainkaan. Sitä ei tarvitse myöskään alentaa, vaikka työ tulisi oletettua halvemmaksi.
Enimmäishinta on tilaajan maksettavaksi tuleva hinnan yläraja. Enempää ei saa laskuttaa, vaikka työ tosiasiassa aiheuttaisi suuremmat kustannukset. Sen sijaan hinta voi alentua työ- tai materiaalimäärän mukaisesti.
Kuluttajalla on oikeus luottaa siihen, että tuote myydään mainostettuun hintaan. Jos mainoksessa on painovirhe, mainostajan pitää oikaista asia selkeästi. Esimerkiksi sanomalehdessä ollut hintavirhe pitää korjata myymälässä.
Kuluttajalla ei ole yleensä oikeutta vaatia, että tuote myydään virheellisellä hinnalla, mutta mainostajalla on velvollisuus korjata väärä tieto kuluttajille. Huolimaton mainostaja on vastuussa kuluttajalle turhaan syntyneistä kuluista, esimerkiksi matkakuluista.
Liikkeessä oleva hyllynreunushinta on yleensä sitova. Jos hyllynreunushinta on alempi kuin kassapäätteen hinta, kuluttajalla on oikeus saada tuote alempaan hintaan.
Verkkokaupassakin oleva hinta on sitova. Kun kuluttaja on hyväksynyt verkossa olevan tarjouksen, sitova sopimus on syntynyt. Tarjous on hyväksytty esimerkiksi silloin kun kuluttaja on tilannut tuotteen verkkosivujen tilauskaavakkeella.
Virheellinen hintatieto ei sido myyjää, jos virhe on sillä tavoin selvä, että kuluttajankin olisi pitänyt ymmärtää kyseessä olevan virhetiedon. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, jos ero ilmoitetun hinnan ja todellisen hinnan välillä on huomattavan suuri tai väärää hintaa voidaan pitää poikkeuksellisen alhaisena yleiseen hintatasoon verrattuna.