"Sen, mikä meidän tulee oppia tekemään, me opimme tekemällä." Aristoteles
Kuluttajakasvatusta on tarpeellista uudistaa pedagogisesta näkökulmasta siten, että se perustuu kuluttajien tarpeisiin ja oman kulutuksen erityispiirteisiin. Kuluttajakasvatuksen sisällön tulee vastata paremmin arjen tarpeita. On tärkeää, että median ja teknologian käyttöä kotona ja kouluympäristössä ei eroteta toisistaan. Kuluttajakasvatuksen opetusmenetelmiä kehitettäessä tulee keskittyä oppijoiden tarpeisiin sekä sisäisiin motivaatioihin. Kansalaistaitojen hallintaan liittyy kuluttajuus ja kuluttajakansalaisuus. Kuluttajataloudessa systeemisen ajattelun- ja tiedon soveltamisen taidot, tulevaisuustietoisuus, kriittisyys valinnoissa ja ongelmanratkaisutaidot korostuvat. Median- ja teknologian käyttö on kotitalouden toiminto, jossa tarvitaan ajan- ja arjenhallintaa.
Kuluttajakasvatuksessa pitää siirtyä erillisten, yksittäisten aiheiden oppimisesta kohti laajempien rakenteiden ja käsitteellisten suhteiden ymmärtämistä. Sen tulisi kehittää myönteistä motivaatiota, ennakointia, systeemistä ajattelua ja tuotteiden elinkaariajattelua. Kuluttajakasvatus tulisi käsittää kollektiivisesti niin, että oppiminen on keskeisessä asemassa. Kuluttajatietojen ja –taitojen oppimista vahvistetaan nojaamalla oppilaan arkikokemuksiin. Vältetään liian käsitteellistä opetusta ja jalostetaan tietoa kestäviksi arkitaidoiksi puhumalla tutuista asioista sekä liittämällä asiat lähellä olevan elämän ilmiöihin. Käytetään olemassa olevia välineitä. Samalla opitaan käsittelemään tietoa ja teknologiaa sekä kykyä arvioimaan niiden luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta.
Keskustelut, dramatisoinnit, tarinat, roolileikit, taide- ja mediapedagogiikka sekä simulaatiot ovat tärkeitä menetelmiä. Projektitöissä voidaan käsitellä oppijoiden itsensä valitsemia aiheita. Käytännölliset ja arjen tehtävät auttavat oppilaita ymmärtämään kuluttajataitojen merkityksen. Heidän tulee voida osallistua toiminnan suunnitteluun ja arviointiin. Oppijoilla pitää olla mahdollisuus opitun tiedon syventämiseen ja ajankohtaistamiseen.
Väitetään, että perinteisillä kuluttajakasvatuksen menetelmillä on vain vähän vaikutusta kulutustottumuksiin. Nuorten kulutusmalleihin vaikuttavat enemmän ikätoverit kuin koulussa opittu tieto. He ajattelevat, että kuluttajuus alkaa vasta aikuisiässä. Tästä syystä kuluttajakasvatusta tulee uudistaa.
Ihmisen käyttäytymistä ohjaavat kulutusta koskevat normit, arvot ja uskomukset, jotka vaikuttavat tietyssä ympäristössä sekä niihin liittyvät odotukset. Laajemman sosioekonomisen yhteisön kontekstissa median rooli on tärkeä. Lisäksi on suuria eroja perheen, ikätovereiden ja koulun käsityksissä tavoiteltavasta kuluttajakäyttäytymisestä. Näiden kolmen maailman välisten suhteiden pohjalta nuoret rakentavat omat tulkintansa ja näkemyksensä siitä, miten heidän tulee käyttäytyä kuluttajina ja kehittävät strategioita näiden erilaisten kontekstien välillä liikkumiseen. Seuraava kaavio kuvaa ympäristöä, jossa kuluttajataidot hankitaan.
Kuluttajakasvatuksella saavutetaan tavoitellut oppimistulokset, kun otetaan huomioon koko se ympäristö, jossa kulutustavat muodostuvat. Siihen tarvitaan elinikäistä, varhaislapsuudessa alkavaa oppimista sekä opetussisältöjen huolellista valintaa. Arkielämä on oppilaille tutuin viitekehys. Jotta kuluttajakasvatus on oppijalle relevanttia, opetusmenetelmien tulee perustua oppijan omaan kokemuspohjaan ja päivittäisiin ilmiöihin. Kuluttajakasvatus sisältää yhteiskunnassa toimimisessa vaadittavia asenteita, tietoja ja taitoja.
Vastuullisuutta kehittämällä voidaan parantaa yksilön kykyä hallita elämäänsä ja kotiansa. Hän saa myös valmiuksia osallistua ja vaikuttaa globaalin yhteiskunnan kollektiiviseen elämän hallintaan.
Kaavio: Phelanin, Davidsonin ja Yu'n malli (1993) Pohjoismais-virolaisen työryhmän muokkaama.
Yhteistyöhön yritysten kanssa on osa normaalia koulutyötä ja opiskelua. Yhteistyön muotoja voivat olla esimerkiksi vierailut yrityksissä, yritysten edustajien ja yrittäjien vierailut kouluissa ja oppilaitoksissa, yhteiset projektit, tapahtumat, opinnäytetyöt ja yritysten kummiluokkatoiminta. Yritykset ovat oppilaiden ja opiskelijoiden oppimisympäristöjä muun muassa työelämään perehtymis- ja työssäoppimisjaksoilla sekä ammatillisen osaamisen näytöissä. Ne ovat erinoimaisia kuluttajataitojen oppimisen tilaisuuksia, joissa voidaan luontevasti käsitellä mainontaa ja markkinointia.
Yritysyhteistyössä yksittäinen opettaja on usein koulun tai oppilaitoksen edustajana pelisääntöjen luoja. Siksi sekä koulun ja oppilaitoksen johdon että opettajien tulee olla tietoisia muun muassa markkinointia ja sponsorointia koskevista säädöksistä. Opetus ei saa olla puolueellista tai sisältää markkinointia.