Markkinat ja palvelut ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana. Muutos on lisännyt kuluttajakasvatuksen tarvetta, joten sen aihepiirejä ja painopisteitä on arvioitu uudelleen. Esimerkiksi raha ei ole enää välttämättä kolikoita ja seteleitä kukkarossa, vaan rahaa voi käyttää erilaisten virtuaalilompakoiden muodossa. Myös tarjolla olevien tuotteiden sekä julkisten ja kaupallisten palveluiden määrä on moninkertaistunut. Yleiskuvan luominen taloudesta on vaikeampaa globalisaation takia. Markkinointi on muuttunut, se kietoutuu yhä enemmän viihteeseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mikä lisää osaltaan tieto- ja mainosvirtaa.
Nuoret syntyvät ympäristöön, jossa digitaalinen media ja teknologia ovat luonnollinen osa elämää. Nuoret voivat olla vanhempiinsa verrattuna taitavampia toimimaan mediaympäristöissä ja käyttämään mediavälineitä. He ovat mahdollisesti myös kiinnostuneempia teknologiasta. Heillä ei kuitenkaan ole elämänkokemusta eikä useinkaan riittävää kykyä tiedostaa media- ja teknologiaympäristöön liittyviä riskejä.
Teknologiataidot ovat osa tämän päivän osaamista. Yhteiskuntaan osallistuminen sekä digitaalisen ja reaaliaikaisen median käyttö vaatii tarvittavien työkalujen hallitsemista. Mediaympäristömme on muuttunut huomattavasti, aiemmin mediasisällön kanavat olivat säädeltyjä ja yksisuuntaisia. Nyt mediaa käytetään sisällön julkaisuun sekä sosiaalisen kanssakäymisen kanavana. Se on myös osa markkinoihin osallistumista. Useimmat lapset oppivat teknologian ja verkkomedioiden käytön perheeltään ja ikätovereiltaan.
Nykyään lähes jokaisessa kotitaloudessa on tietokone sekä internetyhteys, ja useimmat laitteet ovat digitaalisia. Teknologiat ovat läsnä lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Kuluttajien on osattava arvioida tuotteita ja palveluja koskevia tietoja ja tarpeita kestävän kehityksen kannalta ja muodostaa niistä mielipiteitä. Ajallemme on tyypillistä, että tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat nopeasti.
Kuluttajakasvatuksen päätavoite on tähän asti ollut ohjata oppilaista rationaalisia, tietoisia ja moraalisia kansalaisia, joilla on valtion ja yhteiskunnan tarjoama suoja. Nykyaikaisen kuluttajakasvatuksen tulisi tähdätä kansalaisen tarvitsemien vaikuttamisvalmiuksien ja taitojen oppimiseen, ja niiden uudelleen arvioimiseen.
Uudet haasteet ja niihin liittyvät kuluttajakasvatuksen vastaukset on esitetty tiivistetyssä muodossa oheisessa taulukossa. Kuluttajakasvatuksessa tulee painottaa ennakointia ja tulevaisuusajattelua, tietoa, käytännön taitoja, etiikkaa sekä tunnetaitoja.
Globaalit uhat eläville olennoille
Myönteisen motivaation, kaukokatseisuuden, systeemisen ajattelun ja tuotteiden elinkaariajattelun korostaminen
Riippuvaisuus maailmantaloudesta
Kehittyvä kriittinen valppaus ja kyky arvioida tilanteita ja päätöksentekoa taloudellisten järjestelmien eri tasoilla sekä niiden odotettuja ja nykyisiä vaikutuksia omaan kotitalouteen..
Vaurauden aiheuttama vaihtoehtojen runsaudenpula
Tietoisuus tavoitteista, kuluttajalainsäädännön ja -politiikan tuntemus. Painotetaan käytännön ongelmanratkaisukykyjä.
Lisääntyvä eriarvoisuus
Eettinen motivaatio ja tietoisuus, kyky arvioida päätöksentekotilanteita ja tehdä eettisiä ratkaisuja..
Median monimutkaisuus
Medialukutaito ja kriittinen arviointikyky. Kyky navigoida median maailmassa ja löytää relevanttia tietoa.
Uusi käsitys ihmismielestä
Reflektiivinen itsetietoisuus kyky kehittää ja käyttää uutta tietoa, asenteita ja motivaatioita
Taulukko osoittaa kuluttajakasvatusten haasteiden kirjon. Strategiassa otetaan yllä kuvatut kuluttajakasvatuksen haasteet huomioon ehdottamalla Kestävä kulutus sekä Media- ja teknologialukutaito -avainteemojen käyttöönottoa.
Kestävä kulutus perustuu elämäntyyliin, jossa myönteinen tulevaisuusajattelu ja vastuu ohjaavat päätöksiä. Aikaisemmassa kuluttajakasvatuksen tavoitteiden ja sisältöjen määrittelyssä oli ympäristö ja etiikka kuvattu erillisenä aihe-alueena. Nyt kestävä kulutus nähdään yhteisenä teemana. Yksi tärkeimmistä tehtävistä uusissa tavoitteissa ja sisällöissä on varmistaa, että kestävän kulutuksen ulottuvuudet sisällytetään kaikkiin kuluttajakasvatuksen osa-alueisiin – riippumatta siitä, onko kyse taloudesta, yksityishenkilön raha-asioista, mainonnasta ja mediasta tai kotiympäristöstä. Kuluttajakasvatuksessa ovat mukana kaikki Brundtlandin komission määrittelemät neljä kestävän kehityksen ulottuvuutta osa-alueineen.
Aiemmin opetussuunnitelmissa kuvattiin tavoitteiksi kestäviin elämäntyyleihin sitoutumisen edistäminen, kestävään kehitykseen liittyvien taitojen ja osaamisen kehittäminen sekä tähän liittyvän tietoisuuden nostaminen tärkeäksi osaksi elinikäistä oppimista. Tulevaisuuden opetussuunnitelmissa kestävän kehityksen tavoitteita on tarpeen vahvistaa kestävän kulutuksen näkökulmasta. Näin ekologisen ulottuvuuden lisäksi korostuu myös kolme muuta kestävyyden ulottuvuutta.
Medialukutaitoa tulee kehittää verkkoyhteiskunnassa, jossa digitaalisen median käyttö on erottamaton osa päivittäistä vuorovaikutusta ja toimintaa. Myös median eri muodot lähenevät toisiaan. Medialukutaidossa yhdistyvät perinteiset lukutaidot eli lukutaito ja audiovisuaalinen lukutaito sekä kyky lukea, tuottaa ja arvioida kriittisesti sisältöjä sekä kyky navigoida digitaalisissa mediamuodoissa ja -sisällöissä.
Kuluttajan media- ja teknologialukutaito mahdollistaa teknologiaympäristön kattavan ymmärtämisen, tulkinnan ja määrittelyn suhteessa yksilön kokemuksiin, arvoihin, asenteisiin ja osaamiseen. Se edesauttaa kriittistä ymmärrystä ja vastuullista osallistumista yksilön oman yhteisön, median sekä sosiaalisen ja historiallisen ympäristön vuorovaikutukseen. Teknisen ympäristön ja sen prosessien ymmärtäminen on olennainen osa kestävää vuorovaikutusta ihmisten ja sosioekonomisten yhteisön välillä. Tässä ehdotuksessa teknologinen ympäristö -termillä viitataan kaikkiin digitaalista teknologiaa käyttäviin järjestelmiin, kotona käytettävät ja julkiset palvelut mukaan lukien.
Koulussa media- ja teknologiaosaamista pitäisi oppia lukemisen, kirjoittamisen, laskemisen ja muiden perustaitojen ohella. Media- ja digitaalinen kompetenssi tulisi sisällyttää kaikkiin aihealueisiin toiminnallisina työkaluina, joiden avulla voi saada uusia oivalluksia. Tämä on tarpeen varsinkin silloin, kun niitä ei ole organisoitu erillisiksi oppiaineiksi.
Media- ja teknologiakompetenssi on uutta kuluttajakasvatuksessa. Nykyisissä opetussuunnitelmissa on mediakompetenssin sekä tieto- ja viestintäteknologiakompetenssin tavoitteita ja sisältöjä, mutta ei riittävästi kuluttajakasvatuksen kannalta. Myös tässä osaamisen alueessa on tarpeellista oppia kuluttajateknologioiden tärkeimmät piirteet eikä vain eri tieto-, media- ja viestintätyökalujen käyttöä tietyillä sovellusaloilla. On tärkeää kehittää kykyä ottaa uudet teknologiat nopeasti käyttöön ja ymmärtää niiden todelliset hyödyt sekä valita tarjolla olevista teknologioista itselle parhaiten sopiva. Tarvitaan ohjelmoinnin, navigoinnin sekä turvallisuuden ja tietoturvan perusosaamista sekä kykyä kommunikoida laitteiden kanssa ja ymmärrystä, miten tietoa tallennetaan eri muodoissa eri tarkoituksiin. Kuluttajana toimimiseen tarvitaan yleisen tason tuntemusta esimerkiksi käyttöliittymistä, jolloin tiedon tulee rakentua sovellettavaksi ja ajan muutoksissa kestäväksi. Tieto- ja viestintäteknologia/informatiikka on monissa maissa oma oppiaineensa, mikä mahdollistaa aihepiirin teoreettisen tuntemuksen. Tieto- ja viestintäteknologian ei tulisi olla pelkästään erillinen oppiaine, vaan taitoja tulee käyttää eri oppiaineissa. Oppijoille tulee kehittyä yleisen tason ymmärrys aihepiirin taustoista, kyky etsiä tietoa kriittisesti sekä osata käyttää näitä taitoja osana sosiaalista kanssakäymistä ja oman sisällön tuottamista.