Kuluttajakasvatus

Vaihe 1

Oppilaat muodostavat ryhmät, joissa miettivät minkälaisena kuluttajatyyppinä itsensä näkevät. Sen jälkeen oppilaat valitsevat ryhmälleen oman kuluttajatyypin. Ryhmä laatii tyypistään tarinoita, draamaesityksiä ja laatii sille kulutustottumusten mukaisen ostoslistan.

Esimerkkityyppejä - keksikää itse lisää:

Pitkäjänteinen suunnittelija

• on tottunut ajattelemaan hankintojen yhteyttä raha-asioihin
• on valmis säästämään ja tarvittaessa lykkäämään mielihyvää
• hän osaa tarvittaessa sanoa ei

"Jälkiviisas"

• saattaa sortua johonkin turhaan
• välillä raha-asiat voivat tuottaa huolta, mutta saa ne kuitenkin hoidetuksi
• ei välttämättä suunnittele raha-asioita
• ei yleensä tee kahta kertaa samaa virhettä

"Satunnainen harkitsija"

• pyrkii pitämään kirjaa raha-asioistaan, mutta ei jaksa kovin kauan
• joidenkin ostosten osalta käyttää paljon aikaa kiertelyyn ja vertailuun
• jättää säästämisen helposti kesken 

"Antaa mennä"

• tekee heräteostoksia
• ei yleensä tiedä paljonko hänellä on rahaa tai maksettavia laskuja
• hän ottaa herkästi velkaa
• maksut tulevat usein yllätyksenä
• ei huolehdi eräpäivistä 
• ei ole kiinnostunut omien tulojen ja menojen vertailusta 

"Vastuullinen"

• suosii uudelleenkäyttöä ja kierrättämistä 
• valitsee mahdollisuuksien mukaan ympäristöystävällisiä ja eettisiä tuotteita
• pystyy elämään pienillä tuloilla ja pienillä menoilla
• ilmaisee kuluttajana mielipiteensä havaitsemistaan epäkohdista
• pohtii kriittisesti omia kulutustottumuksiaan

Vaihe 2

Pyydä oppilaita tekemään erilaisia väiteitä. Kerää väitteet itsellesi ja menkää luokkahuoneen keskelle. Kerro, että ne jotka ovat kunkin väitteen väitteiden kanssa samaa mieltä, menevät oikealle puolellesi, ja ne jotka ovat eri mieltä, menevät vasemmalle puolellesi. Ne oppilaat, jotka ovat osittain samaa ja osittain eri mieltä, jäävät keskelle asettautuen vähän joko vasemmalle tai oikealle.

Opettaja kysyy jokaisen esitetyn väitteen jälkeen perusteluja, miksi oppilaat ovat valinneet sijaintinsa. Oppilailla on lupa liikkua, jos he kuunneltuaan eri mielipiteitä muuttavat mieltään.

Esimerkkejä väitteistä:

• Lapset ja nuoret ovat liian kiinnostuneita vaatteista, muodista ja merkkituotteista
• On mahdollista olla onnellinen, vaikka olisi köyhä eikä omistaisi paljon tavaraa
• Hyvää oloa on mahdollista ostaa
• Ihmiset ovat luonnostaan itsekeskeisiä egoisteja
• Omistaminen on tärkeämpää kuin oleminen
• Muiden hyvinvointi on riippuvaista omista uhrauksistani
• Kuluttajien vastuulla on antaa tavaran tuottajien tiedoksi millaisia tuotteita he haluavat ostaa