Eko-ostaja

Suomessa tuotetaan noin kaksi kolmasosaa maailman ketunnahoista ja noin kymmenen prosenttia minkinnahoista. Suomessa on noin 2000 turkistarhaa, eli se on merkittävä elinkeino monille maaseudun asukkaille.

Turkistuotanto aiheuttaa paikallisia ympäristöongelmia ja turkiseläinten häkkikasvatukseen liittyy eläinsuojelullisia ongelmia.

• Turkistarhaus on aiheuttanut tarhojen lähialueilla maaperän, vesien, ilman ja metsien saastumista jäte- ja ammoniakkipäästöjen takia. Ongelmien vuoksi turkistarhojen päästöihin on kiinnitetty lisääntyvää huomiota.
• Turkis on pitkäikäinen ja sen raaka-aine on uusiutuva luonnontuote. Toisaalta häkkitarhaus on eläinsuojelullisesti kyseenalaista. Ketut, supikoirat, naalit ja minkit eivät voi elää ahtaissa häkeissään lajinmukaisella tavalla. Esimerkiksi ketulla on häkissä tilaa puoli neliömetriä, kun luonnossa ketun reviiri voi olla tuhansia hehtaareja.

Tekoturkisten valmistuksen takia ei tapeta eläimiä. Tekoturkiksen raaka-aine on jalostettu öljystä, yleensä akryylista. Sen valmistus on haitallisempaa kuin muiden tekokuitujen. Siinä käytetään mm. vahvoja liuottimia.

Muita eläinkuituja ovat muun muassa angora (kaninkarvaa), mohair (vuohenkarvaa), kashmir (vuohenkarvaa), kamelinkarva ja alpakka (laaman sukuinen eläin), joita ei kuitenkaan Suomessa käytetä merkittävästi.