Eko-ostaja

Synteettisiä tekokuituja ovat mm. polyesteri, polyamidi (nailon), akryyli, polypropeeni ja elastaani. Ne valmistetaan maaöljyn jalostustuotteista.

Synteettisten kuitujen ympäristökysymyksiä:

• Öljyntuotannon ympäristöhaitat ja uusiutumaton raaka-aine ovat synteettisten kuitujen rasitteena, joskin hyvin vähäinen osa öljystä käytetään tekstiilien raaka-aineisiin.
• Valmistuksessa käytetään erilaisia apu- ja lisäaineita. Osa niistä on ympäristölle haitallisia, esimerkiksi polyesterin valmistuksessa käytettävä myrkyllinen metallipohjainen antimoni.
• Valmistus kuluttaa enemmän energiaa kuin puuvillan valmistus. Tehtaista pääsee ilmaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja typen oksideja.
• Synteettiset kuidut eivät maadu luonnossa ja niiden kierrätys on hankalaa. Toisaalta niiden jalostuksessa tarvitaan vähemmän kemiallisia käsittelyjä kuin luonnonkuitujen. Esimerkiksi valkaisua ei tarvita.

Synteettisten kuitujen osuus kaikista tekstiileistä on noin 35 % ja se on jatkuvasti kasvanut. Eniten tuotetaan polyesteriä, jonka osuus on yli puolet synteettisistä kuiduista. Sitä tuotetaan lähes yhtä paljon kuin puuvillaa.

Polyamidin osuus on noin 14 prosenttia tekokuiduista. Eniten suosiotaan on kuitenkin lisännyt viime vuosina polypropeeni.

Synteettisten kuitujen tuotanto on keskittynyt Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Eurooppaan, mutta Kaukoidän osuus on voimakkaassa kasvussa. Siellä ympäristönormit ovat löysemmät kuin vanhoissa teollisuusmaissa.