Eko-ostaja

Puuvillan viljelyn ympäristöongelmat liittyvät keinokasteluun sekä runsaaseen lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöön.

• Yli puolet maailman puuvillapelloista keinokastellaan. Keinokastelun takia vesistöt saattavat kuivua ja maaperä suolaantua. Aral-järven kuivuminen on paljolti seurausta nimenomaan puuvillapeltojen keinokastelusta.
• Viljelyssä käytetään samoja lannoitteita kuin ruokakasvien viljelyssä, fosforia, typpeä ja kaliumia. Hehtaarisatojen nostamiseksi lannoitteita käytetään kuitenkin enemmän kuin muussa viljelyssä. Niinpä myös ravinnepäästöt pelloilta vesistöihin ovat suuria. Tehoviljelyn takia maaperä kuluu ja köyhtyy.
• Puuvilla on altis kasvisairauksille ja tuhohyönteisille. Siksi torjunta-aineita käytetään paljon. Ne sisältävät ympäristölle haitallisia aineita kuten raskasmetalleja ja luonnossa hajoamattomia klooriyhdisteitä. Torjunta-ainejäämiä voi jäädä myös kuituun ja tekstiiliin.
• Ennen sadonkorjuuta kasvin lehdet pudotetaan myrkyttämällä ne. Vuoristoseuduilla tätä ei tarvitse tehdä, vaan ensimmäiset yöpakkaset hoitavat lehtien pudottamisen. Käsin poimitulle puuvillalle on markkinoilla haluttu antaa ekopuuvillan imago. Lehvästöntuholaisten pois jättäminen ei vielä tee puuvillasta luonnonmukaista, jos viljely muuten on voimaperäistä.

Puuvillan viljelyn sosiaaliset ongelmat liittyvät lapsityövoiman käyttöön ja huonoihin työoloihin.  Lapsityövoiman käyttö on yleistä puuvillan korjuussa kehitysmaissa.

Suurimmat puuvillan tuottajamaat ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat, Pakistan, Brasilia, Uzbekistan ja Turkki.

Kestävän kulutuksen vaihtoehdot

Luomupuuvilla ja reilun kaupan merkillä myytävät puuvillatuotteet ovat kestäviä vaihtoehtoja.

• Luonnonmukainen puuvilla on viljelty ilman keinolannoitteita ja torjunta-aineita.
• Luomupuuvillan osuus maailman puuvillan tuotannosta on hyvin pieni. Luomupuuvillaa viljellään eniten Yhdysvalloissa, Intiassa ja Perussa.
• Reilun kaupan puuvillan tuotannossa lasten pakkotyö on kielletty ja viljelijöille taataan tuotantokustannukset kattava hinta.