Eko-ostaja

WC:n ja pesutilojen puhdistusaineet ovat usein joko vahvasti happamia tai vahvasti emäksisiä. Ne ovat terveydelle haitallisia. Desinfioivat puhdistusaineet ovat myös ympäristölle haitallisia, eivätkä ne yleensä ole kotioloissa tarpeellisia.

• Happamat puhdistusaineet on tarkoitettu kalkki- ja muiden saostumien poistoon.
• Emäksiset puhdistusaineet on tarkoitettu hyvin likaisten pintojen puhdistamiseen. Ne perustuvat yleensä natriumhydroksidiin eli lipeään. Sitä ei pidetä ympäristön kannalta ongelmallisena aineena, mutta se on terveydelle haitallinen ja voimakkaan syövyttävä. 

Koska aineet joutuvat suoraan viemäriin ja sitä kautta vedenpuhdistamoon tai luontoon, on tärkeää, että kemikaalit ovat mahdollisimman hyvin biohajoavia ja myrkyttömiä. Turhaa kemikaalikuormaa, kuten väriaineita, hajusteita ja raikasteita tulisi välttää.

• Desinfioivat puhdistusaineet tuhoavat pieneliöitä. Desinfioivissa puhdistusaineissa voi olla aktiiviklooria (hypokloriitti, Na-dikloori-isosyanuraatti), mikä yhdessä jätevesien orgaanisen aineen kanssa voi synnyttää haitallisia organoklooriyhdisteitä. Tällaisten desinfiointiaineiden käyttö tulisi rajoittaa poikkeustilanteisiin.
• Vessanraikasteet ovat turhaa jätevesien kuormittamista. WC-altaan raikasteissa on yleisimpänä tehoaineena synteettinen tensidi. Lisäksi niissä on hajusteita. Vessanpytyn säännöllinen pesu on tehokkaampaa puhdistamista kuin pesuaineen juoksutus jokaisen huuhtelun yhteydessä.

Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteerit saniteettitilojen puhdistusaineille ovat samat kuin yleispuhdistusaineille. Esimerkiksi seuraavia kemikaaleja ei saa käyttää:

Natriumhypokloriitti, EDTA, DTPA, NTA, fosfonaatit, klooriyhdisteet, hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit sekä tietyt huonosti hajoavat tensidit. Fosforia sallitaan pieni määrä. Ainesosien on täytettävä asetetut myrkyllisyys- ja biohajoavuusvaatimukset.

Vinkki

Tukkeutuneen vessan pytyn avaamiseen kannattaa käyttää ensin mekaanisia konsteja, kuten imukuppia ja vaijeria.