Lisäaineiden käytöstä kerrotaan pakkausmerkinnöissä. Lisäaineet voivat olla joko luonnosta peräisin tai kemiallisesti tai mikrobien avulla valmistettuja. Luonnosta peräisin olevat lisäaineet ovat joko kasvi- tai eläinperäisiä riippuen käytetystä raaka-aineesta.
Elintarvikkeissa käytettävien lisäaineiden turvallisuus arvioidaan ennen kuin ne hyväksytään käyttöön ja niiden käyttöä ohjataan elintarvikelainsäädännöllä. Lisäaineiden käytöstä pitää ilmoittaa pakkausmerkinnöissä. Lisäaineiden käyttötarkoituksia:
ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) on annettu niille lisäaineille, joiden käyttöön liittyy terveysriskejä. Se on hyväksyttävä määrä, jonka ihminen voi syödä koko ikänsä kyseistä lisäainetta ilman terveyshaittoja.
ADI-arvo voi ylittyä esim. lapsilla nitriitin (E 249 - E 250) osalta. Nitriittiä käytetään makkaroissa ja lihavalmisteissa estämään ruokamyrkytyksiä. Esimerkiksi makkaran osalta ADI-arvo ylittyy, jos lapsi syö joka päivä yhden nakin tai sitä vastaavan määrän makkaraa.
Mehuissa käytettävän bentsoehapon (E-koodi E 210) ADI-arvo on 5 mg/kg. Mehuihin bentsoehappoa laitetaan korkeintaan 200 mg/kg. Paljonko 60 kg painava aikuinen tai 20 kg painava lapsi voi turvallisesti juoda mehua päivässä?
Aikuinen: 60 kg x 5 mg/kg = 300 mg 300 mg / 200 mg/kg = 1,5 kg eli 1,5 litraa mehua/päivä Lapsi: 20 kg x 5 mg/kg = 100 mg 100 mg / 200 mg/kg = 0,5 kg eli 0,5 litraa mehua/päivä
Aikuinen: 60 kg x 5 mg/kg = 300 mg 300 mg / 200 mg/kg = 1,5 kg eli 1,5 litraa mehua/päivä
Lapsi: 20 kg x 5 mg/kg = 100 mg 100 mg / 200 mg/kg = 0,5 kg eli 0,5 litraa mehua/päivä
Peruselintarvikkeissa ei ole lisäaineita. Esim. tuoreeseen lihaan, kananmuniin, marjoihin, hedelmiin, kasviksiin, maitoon, voihin, hunajaan, sokeriin, kahviin, teehen tai lähdeveteen ei saa käyttää lisäaineita. Kuluttaja voi siis välttää lisäaineita tekemällä ruokansa perusraaka-aineista.