Lisäaineilla parannetaan elintarvikkeiden rakennetta, ulkonäköä ja makua. Niillä myös varmistetaan, että elintarvikkeiden laatu säilyy koko myyntiajan.
Lisäaineet lisätään tarkoituksella elintarvikkeisiin. Niiden turvallisuus ja käyttötarve arvioidaan ennen kuin ne hyväksytään markkinoille. Lisäaineet on ilmoitettava pakkausten ainesosaluettelossa.
Kotona käytettyjä ruuan lisäaineita ovat leivinjauheet, hillosokeri, aromisuola, karamelliväri ja hyytelön tekoon tarkoitetut pektiini ja agar.
ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) kertoo, kuinka paljon ihminen voi nauttia tiettyä lisäainetta päivittäin koko elämänsä ajan ilman terveyshaittoja. Se määritellään niille lisäaineille, joiden käyttöön liittyy suurina määrinä nautittuina terveysriskejä.
ADI ilmoitetaan pakkauksissa milligrammoina henkilön painokiloa ja vuorokautta kohti. Koska lapset ovat aikuisia kevyempiä, heillä voi ADI-arvo helpommin ylittyä. Käytännössä se ylittyy vain silloin, jos lisäainetta sisältävää elintarviketta nautitaan suuria määriä kerralla, tai jos tällaisten elintarvikkeiden osuus on ruokavaliossa suuri.
Esimerkki ADI-arvon laskemisesta:
Bentsoehapon (E 210) ADI-arvo on 5 mg/kg/vrk. Mikäli bentsoehappoa on lisätty mehuun suurin sallittu määrä (200 mg/l), voi 60 kg painava aikuinen juoda mehua 1,5 l ja 20 kg painava lapsi 0,5 l joka päivä ilman että ADI-arvo ylittyy.
Peruselintarvikkeissa ei ole lisäaineita. Esim. tuoreeseen lihaan, kananmuniin, marjoihin, hedelmiin, kasviksiin, maitoon, voihin, hunajaan, sokeriin, kahviin, teehen tai lähdeveteen ei saa käyttää lisäaineita. Kuluttaja voi siis välttää lisäaineita tekemällä ruokansa perusraaka-aineista.