Eko-ostaja

Mitä lihaa ekologiseen selkäreppuun?

Eläinperäisen ravinnon ekologinen jalanjälki – eli tuotantoon tarvittava maa-ala – on suurempi kuin kasviperäisen ravinnon jalanjälki. Se johtuu lihan tuotantoprosesseihin sitoutuneesta energiasta ja laidunmaiden sekä rehupeltojen viemästä maa-alueesta.

Lihan osuus on huomattava myös elintarvikkeiden ekologisesta selkärepusta, eli luonnonvarojen kulutuksesta. Vaikka lihaa on ravinnosta vain 10 prosenttia, on sen osuus ekologisesta selkärepusta noin kolmannes.

Käytännössä erot liharuoan ja kasvisruoan välillä tasoittuvat, sillä ravitsemussuositusten mukaisella aterialla lihan osuus on pieni ja kasvisten sekä perunan ym. kasvikunnan tuotteiden osuus suuri.

Lihansyöjä voi pienentää ekologista jalanjälkeä suosimalla luonnonkalaa tai siipikarjanlihaa. Naudanlihan tuotanto vaatii lähes kaksi kertaa niin paljon rehua kuin sianlihan tuotanto ja melkein nelinkertaisesti siipikarjan vaatiman määrän.

Myös luonnonlaidunta hyödyntävien porojen, lampaiden ja riistaeläinten liha on ekotehokkaampaa kuin rehulla kasvatetun naudan lihan.

Luomulihan tuotannossa ei käytetä öljypohjaisia keinolannoitteita ja eläinten ruokinnassa käytetään myös laidunrehua.

Vinkki

Jos haluat ruokailla ilmastoystävällisesti, täytä puolet lautasesta kasviksilla, neljäsosa perunalla ja neljäsosa siipikarjan lihalla tai kalalla. Poimi lautaselle etenkin sesonkikasviksia ja -juureksia.

Muualla verkossa

Tulosta
1.9.2010