Kasvisten viljely on ekotehokkaampaa kuin lihan tuotanto, koska kasviksia ei jalosteta rehulla kuten eläinproteiinia. Samalla maa-alalla voidaan toisin sanoen tuottaa enemmän kasvikunnan tuotteita kuin eläinkunnan tuotteita.
Kasvisten avomaaviljely on energiaa säästävä viljelytapa. Suomessa kasvukauden lyhyys on johtanut siihen, että pääosa avomaavihanneksista on pitkään säilyviä tuotteita kuten porkkanaa ja hernettä.
Kasvihuoneviljely on yleistynyt ja muuttunut eräiden tuotteiden, kuten tomaatin ja kurkun osalta ympärivuotiseksi. Se vaatii paljon energiaa ja kuluttaa jopa enemmän energiaa kuin vastaavien vihannesten tuonti ulkomailta. Kasvihuoneviljelyssä käytetään Suomessa yleisesti biologista torjuntaa.
Luonnonvaraisia yrttejä voidaan käyttää raaka-aineina salaateissa, keitoissa, muhennoksissa ja leivissä sekä juomien aineksina. Luonnonyrtit ovat usein ravintoarvoltaan arvokkaampia verrattuna viljeltyihin vastaavanlaisiin kasveihin.
Kuluttajille toimitettavat kasvikset, vihannekset, marjat ja hedelmät luokitellaan EU:n laatuvaatimusten mukaan. Standardissa määritellään tuotteelle vähimmäisvaatimukset sekä ekstra-, ykkös- ja kakkosluokan vaatimukset. Laatuvaatimuksia sovelletaan kaupan kaikissa vaiheissa, mutta ei suoramyynnissä tilalta tai itsepoiminnassa. Laatuluokitusta valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto.