Välityspalkkioihin kannattaa tutustua etukäteen välitysliikkeiden nettisivuilla. Palkkion hinta pitää kertoa arvonlisäveroineen. Jos palkkiosta ei ole kerrottu mitään, välittäjä rikkoo hintamerkintäasetusta.
Ilmoitetuista listahinnoista voi monesti neuvotella toimeksiantoa tehtäessä.
Suurin osa kiinteistönvälittäjistä perii kokonaispalkkiona tietyn prosentin asunnon myyntihinnasta tai velattomasta myyntihinnasta. Monilla on käytössään minimipalkkio, joka vähintään pitää maksaa.
Jotkut välittäjät ilmoittavat muita pienemmän prosenttipalkkion, jonka päälle tulevat vielä ilmoitus- ja asiakirjakulut. Jos valitset tällaisen välittäjän, vaadi toimeksiantosopimukseen kuluista tarkat tiedot ja arvio kokonaissummasta.
Palkkio voidaan periä vain siltä, joka on tehnyt välityssopimuksen, eli useimmiten myyjältä.
Ostotoimeksiannon on voinut tehdä myös ostaja, joka on palkannut välittäjän etsimään sopivaa asuntoa tietyltä alueelta. Jos kaupan molemmat osapuolet ovat tehneet välittäjän kanssa sopimuksen, välitysliike voi laskuttaa vain yhden välityspalkkion.
Jos välitysliikkeen henkilökuntaan kuuluva ostaa asunnon, välityspalkkiota ei saa periä.
Välityssopimuksessa on yleensä aina vakioehto jälkipalkkiosta. Sen tarkoituksena on ehkäistä tilanteet, jossa myyjä yrittää kiertää välityspalkkion maksamisen esimerkiksi lykkäämällä kaupantekoa välityssopimuksen päättymisen jälkeiselle ajalle.
Jälkipalkkion voi periä, jos välittäjä on tehnyt olennaisia toimia kaupan syntymisen eteen. Pelkästään se, että ostaja on käynyt näytöllä, ei ole tällainen toimi. Jos tarjous on jätetty ja kauppaneuvotteluja käyty, oikeuttaa se jälkipalkkioon.
Jälkipalkkion maksimiperimisaika on kuusi kuukautta.