Uusia kuluttajapoliittisia tavoitteita odotellessa on paikallaan katsoa, mitä kuluttajaoikeudellisessa työssä on saavutettu kuluneena neljänä vuonna. Valvontamme painopistealueilla eli viestintäpalveluissa, rahoituspalveluissa, lasten asemassa kuluttajana ja ympäristöväittämien käytössä on otettu runsaasti edistysaskeleita, joista kerrotaan tarkemmin tässä verkkolehdessä.
Painopistealueiden ulkopuolella on niin ikään tehty tuloksekasta työtä. Säännösten soveltamisesta on syntynyt uutta ratkaisukäytäntöä ja yhteistyöhankkeissamme elinkeinoelämän järjestöjen kanssa olemme aikaansaaneet uudenlaisia käytännön välineitä yritysten työn helpottamiseksi.
Olemme pyrkineet avaamaan käyttäjälähtöisesti valvomiamme säännöksiä. Useissa laajoja kuluttajajoukkoja koskevissa ongelmissa olemme tarvittaessa olleet yritysten apuna tukemassa kuluttajaviestinnän suunnittelua, jotta asiat hoituisivat mahdollisimman mutkattomasti. Tältä yhteistyöpohjalta on saatu selvitettyä sujuvammin esimerkiksi Finnairin, Sammon ja Elisan monia kuluttajia koskeneita häiriötilanteita.
Kun asiat tehdään kuluttajan todellisen käyttäytymisen eikä rationaalisen ideaalimallin mukaan, työn laatu ja vaikuttavuus paranee. Silti tarvitaan myös keinovalikoiman ajanmukaistamista. Ryhmäkannemahdollisuus ei ole tuonut mukanaan elinkeinoelämän pelkäämiä haittoja. Sen sijaan yritysten neuvotteluhalukkuus on lisääntynyt.
Tukea arjen valinnoissa
Kuluttajien toimintaympäristö on neljässä vuodessa edelleen muuttunut. Entistä selvemmin on nähtävissä, ettei aina voida tavoitella kuluttajan kannalta parasta tulosta tiukentuneiden taloudellisten ehtojen vallitessa. Sen sijaan joudutaan pohtimaan, mikä on riittävä taso kuluttajan aseman turvaamiseksi. Tässä pohdinnassa syrjäytymisen ehkäiseminen on tärkeä näkökulma.
Kun asiat monimutkaistuvat, kuluttajat joutuvat käyttämään runsaasti aikaa ja vaivaa parhaan mahdollisen valinnan tekemiseksi. Osalla on mahdollisuus etsiä tai ostaa tähän apua, osalla taas ei todellisuudessa ole valinnanvaraa. Enää ei voida määritellä täsmällisesti niin kutsuttuja heikkoja kuluttajaryhmiä – kukin meistä voi olla heikko kuluttaja jollain alueella jossain elämänvaiheessa.
Tällaisessa tilanteessa ydinkysymykseksi muodostuu kuluttajan toimintamahdollisuuksien varmistaminen ja onnistuneen päätöksenteon tukeminen. Niiden pohjaksi tarvitaan kuitenkin kuluttajansuojan vähimmäistason määrittävä lainsäädäntö. Kun perusasiat - kuten vaikkapa hinta, virhevastuu ja vuosikorko - ovat kunnossa, voi kuluttaja keskittyä tuotteen laatuun ja ominaisuuksiin. Lainsäädäntö antaa pohjan, jolle aktiiviset kuluttajat voivat asettaa tarjontaan vaikuttavat vaatimuksensa.
Anja Peltonen
Johtaja