EU:n palveludirektiivi tuli voimaan 28.12.2009.
Direktiivi edellyttää, että jäsenmaat tarjoavat kansalaisille tietoa yleisistä kuluttajansuojasäännöksistä ja kuluttajia auttavista tahoista. Suomessa on palveludirektiivin johdosta mm.:
Direktiivi edellyttää, että jäsenmaat tarjoavat kansalaisille tietoa yleisistä kuluttajansuojasäännöksistä ja kuluttajia auttavista tahoista. Suomessa nämä palvelut ovat jo pitkään olleet olemassa:
Palveluntarjoajan velvollisuudesta antaa tietoja säädetään lain 2 luvussa:
7 § Yleinen tiedonantovelvollisuus
Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään velvollisuudesta antaa tietoja, palveluntarjoajan on annettava palvelun vastaanottajan saataville seuraavat tiedot:
1) palveluntarjoajan nimi ja oikeudellinen muoto;
2) palveluntarjoajan osoite, sähköpostiosoite ja muut yhteystiedot, joiden avulla palvelun vastaanottajat voivat osoittaa valituksensa palveluntarjoajalle ja josta he voivat pyytää palvelua koskevia tietoja;
3) mihin kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin palveluntarjoaja on mahdollisesti merkitty sekä palveluntarjoajan yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste kyseisessä rekisterissä;
4) toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot, jos toiminta edellyttää lupaa;
5) palveluntarjoajan mahdollinen arvonlisäverotunniste;
6) palveluntarjoajan ammattinimike ja tieto siitä Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta, jossa nimike on annettu, ja ammattialajärjestöstä tai vastaavasta toimielimestä, jonka rekisteriin palveluntarjoaja on merkitty, jos palveluntarjoaja harjoittaa säänneltyä ammattia;
7) palveluntarjoajan mahdollisesti käyttämät vakiosopimusehdot;
8) palveluntarjoajan mahdollisesti käyttämä sopimusehto toimivaltaisesta tuomioistuimesta ja sovellettavasta lainsäädännöstä;
9) palvelun vastaanottajalle mahdollisesti annettava takuusitoumus;
10) palvelun hinta, jos palveluntarjoaja on määritellyt hinnan ennakolta;
11) palvelun keskeinen sisältö, jos se ei käy ilmi asiayhteydestä;
12) mahdollinen vastuuvakuutus tai vakuus ja sen maantieteellistä kattavuutta koskevat tiedot sekä vakuutuksen tai vakuuden antajan yhteystiedot.
8 § Pyynnöstä annettavat tiedot
Palveluntarjoajan on pyynnöstä annettava palvelun vastaanottajalle seuraavat tiedot:
1) palvelun hinta, jos palveluntarjoaja ei ole määritellyt palvelulle hintaa ennakolta, taikka, jos täsmällistä hintaa ei voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet tai riittävän yksityiskohtainen hinta-arvio;
2) maininta palveluntarjoajaa koskevista ammatillisista säännöistä sekä siitä, missä ja miten ne ovat saatavilla, jos palveluntarjoaja harjoittaa säänneltyä ammattia;
3) tiedot monialatoiminnasta ja yhteistyöhankkeista, jotka liittyvät välittömästi tarjottavaan palveluun, ja tiedot eturistiriitojen välttämiseksi toteutetuista toimenpiteistä;
4) mahdolliset palveluntarjoajaa koskevat käytännesäännöt ja osoite, jossa nämä säännöt ovat sähköisesti nähtävissä, sekä kielet, joilla säännöt ovat saatavilla;
5) vastaanottajan käytettävissä mahdollisesti olevat tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt sekä tieto siitä, miten saadaan yksityiskohtaiset tiedot tällaisista menettelyistä ja niiden soveltamisen edellytyksistä.
9 § Tietojen antaminen palvelua esittelevässä asiakirjassa
Palveluntarjoajan on aina annettava 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikissa asiakirjoissa, joissa tarjottavat palvelut esitellään yksityiskohtaisesti.
10 § Tietojen antaminen
Palveluntarjoajan on annettava 7 §:ssä tarkoitetut tiedot palvelun vastaanottajan saataville:
1) paikassa, jossa palvelua tarjotaan tai jossa sopimus tehdään;
2) palveluntarjoajan antamassa osoitteessa internetverkkosivuilla;
3) tarjottavia palveluja koskevissa esitteissä; tai
4) muulla 1―3 kohtaan verrattavalla tavalla.
Palveluntarjoajan on annettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot selkeästi ja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä tai ennen palvelun tarjoamista, jos kirjallista sopimusta ei ole.
Direktiivin tavoitteena on vauhdittaa ja helpottaa yritysten toiminnan laajentamista sisämarkkina-alueella – sekä yrityksen perustamista toiseen EU-maahan että toiminnan harjoittamista suoraan toisessa EU-maassa. Keskeisiä keinoja ovat lupamenettelyjen tarkistaminen ja nopeuttaminen, sähköisten etäasiointimahdollisuuksien lisääminen ja yrityksiä palvelevan tiedon kokoaminen yhteen keskitettyihin asiointipisteisiin. Myös eri maiden lupaviranomaisten yhteistyötä tiivistetään.
Laki koskee palveluntarjoajia, jotka ovat rekisteröityneet Suomen kaupparekisteriin. Laki koskee myös niitä EU:n toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevia palveluntarjoajia, jotka rekisteröitymättä tarjoavat Suomessa tilapäisesti palveluja. Kaikilla palveluntarjoajilla on velvollisuus antaa tietoja itsestään ja myymistään palveluista. Lain soveltamisalan ulkopuolelle on palveludirektiivin mukaisesti jätetty muiden muassa rahoitus- ja vakuutuspalvelut, taksiliikenne, terveydenhuollon palvelut ja apteekit.
Lue lisää:
Laki palvelujen tarjoamisesta (Finlex)
Palveludirektiivin täytäntöönpano (Työ- ja elinkeinoministeriö)
Palveludirektiivi (Euroopan unionin portaali)