Pankkitili ja siihen liittyvä maksumahdollisuus on välttämättömyyspalvelu, joka on taattu kaikille kansalaisille lailla. Ikääntyminen ei saa huonontaa tätä perusoikeutta.
Pankkien ja yritysten näkemys ikäihmisestä on vireä seniori, joka surffaa ja maksaa netissä kuten nuoremmatkin. Todellisuus on toisenlainen. TNS Gallupin tuoreen tutkimuksen mukaan 85–89 -vuotiaista vain 11 prosentilla on käytössä tietokone ja netti vain kuudella prosentilla. 75–89 -vuotiailla tietokone on 23 prosentilla ja internet 19 prosentilla. Tutkimus näyttää, että yhteensä 300 000 ikäihmistä on käytännössä syrjäytymässä tietoyhteiskunnan palveluista. Samalla he jäävät vaille verkkopankin käytölle mitoitettuja, kohtuuhintaisia peruspankkipalveluja.
Peruspankkipalveluja suunniteltaessa ikäihmisten näkökulmaa ei ole välttämättä otettu huomioon. Esimerkiksi jo termit debit ja kredit, tunnuslukujen muistaminen ja pitkien viitenumeroiden näpyttely tuottavat ikäihmisille hankaluuksia.
Maksu- ja automaattipalvelut on suunniteltu lähinnä rationaaliselle keskivertokuluttajalle, jota ei käyttäytymisen taloustieteen mukaisesti ole itse asiassa olemassakaan. Jos palvelumuotoilu ei toimi kuluttajien toiveiden suuntaan, hän hylkää palvelun.
Pankkiautomaattien määrä on vähenemässä, koska pankit eivät välttämättä investoi uusiin automaatteihin nykyisten tullessa käyttöikänsä päähän. Erityisesti käytöstä poistuu automaatteja, jotka eivät täytä pankkien asettamia asioimismääriä koskevia vaatimuksia niin kaupungeissa kuin pienemmilläkin paikkakunnilla. Ikäihmiselle asiointimatka automaatille saattaa muodostua liian pitkäksi. Ongelmaa pahentaa pankkien konttoriverkoston harveneminen ja asiointimahdollisuuksien rajoittaminen muutamaan tuntiin päivässä.
Vaihtoehdot vähissä
Peruspankkipalveluissa ikäihminen on pattitilanteessa. Palvelua ei voi hylätä, jos mielii maksaa laskunsa. Jos ei maksa verkossa, jonottaa yhä harvenevissa pankkikonttoreissa ja maksaa kalliita tilisiirtoja.
Pankkisalaisuus ja pankkiasioinnin turvallisuus heikkenee, jos verkkopankkitunnukset joutuu luovuttamaan toiselle apua saadakseen. Paperilaskun voi sen sijaan antaa auttajalle käteen ja valtuuttaa sen maksuun erillisellä valtakirjalla tapauskohtaisesti. Myös ikäihmiset haluavat yleensä säilyttää itsellisyytensä ja määräysvallan omiin raha-asioihinsa mahdollisimman pitkään.
Peruspankkiasioinnin ja laskujen maksamisen erilaiset lisämaksut horjuttavat vähävaraisen vanhuksen taloutta. Monissa tapauksissa niiden maksajiksi siirtyvät kaikki veronmaksajat, koska käytännössä esimerkiksi monen vähävaraisen vanhuksen puhelinlaskut maksetaan sosiaalituista.
Kuluttajavirasto on pitkään tuonut eri yhteyksissä esiin ikäihmisten tarpeiden huomioimista pankkipalveluita kehitettäessä sekä e-laskuun siirtymisessä. Asiasta on muun muassa keskusteltu Finanssialan keskusliiton kanssa sekä lausuttu komissiolle peruspankkipalveluita koskeneen kuulemisen yhteydessä. Ikäihmisille tulee olla tarjolla todellinen ja kohtuuhintainen mahdollisuus hoitaa päivittäisiä raha-asioitaan, kuten nostaa ja tallettaa käteistä rahaa sekä maksaa laskuja. Onkin perusteltua kysyä, voidaanko paperilaskusta periä lisämaksua niin kauan kuin verkkomaksaminen ei ole kaikille kuluttajille todellinen käytettävissä oleva vaihtoehto.