Kuluttajia ohjataan nyt vahvasti muuttamaan paperilaskunsa e-laskuiksi. E-lasku on johdonmukainen muutos, mutta ikääntyneillekin pitää muiden erityisryhmien tavoin vielä olla tarjolla mahdollisuus paperilaskuun.
Monet yritykset tarjoavat siirtymisessä e-laskuun enemmän keppiä kuin porkkanaa. Keppiä on se, että paperilaskusta on alettu periä erillinen maksu. Porkkanana puolestaan toimisi se, että kuluttajalle annettaisiin alennusta e-laskun käyttämisestä. Näin toimii muun muassa Vantaan Energia, joka lupaa asiakkailleen 10 euron alennuksen seuraavasta sähkölaskusta, jos he siirtyvät e-laskuun.
Laskutuksen muutokset on syytä asettaa aina isompaan kontekstiin. Miten kuluttaja voidaan markkinataloudessa pakottaa käyttämään vain yritysten määräämiä ja hinnoittelemia maksutapoja?
Sopimussuhteen lähtökohta on, että sopimuksen tekemisen, ylläpitämisen, päättämisen ja laskuttamisen pitää kuulua tuotteen hintaan. Niistä ei yleensä voi laskuttaa erikseen.
Jos laskutus on yrityksen normaali menettelytapa, laskun kirjoittamisesta ei saa periä erillistä maksua. Sen on sisällyttävä hyödykkeen hintaan. Korvaus, esimerkiksi pienlaskutuslisä, voidaan laskuttaa vain, jos kuluttaja valitsee normaalista poikkeavan maksutavan.
Paperilasku on vieläkin tavanomaisin laskutustapa. Monille ikäihmisille paperilasku on välttämätön, koska heillä ei joko ole tietokonetta ja nettiyhteyttä tai he eivät osaa niitä riittävän turvallisesti ja sujuvasti käyttää. Vanhuksille paperilasku mahdollistaa esimerkiksi sen, että laskun voi maksaa joku muu hänen puolestaan ilman, että hänen olisi paljastettava käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Paperilasku on helppo arkistoida ja se säilyy sen varalle, että laskutuksessa huomattaisiin myöhemmin epäselvyyksiä.
Paperilaskusta veloitettaessa tulisi ensinnäkin miettiä, onko laskusta kohtuullista periä erillistä maksua, jos asiakkaan ei ole tosiasiallisesti mahdollista maksaa laskuaan sähköisesti. Silloin kun asiakkaalla tämä mahdollisuus on ja erilliseen laskutukseen on perusteita, tulisi myös pohtia maksun kohtuullisuutta. Laskutuslisän tulee vastata laskutuksesta aidosti syntyviä kuluja. Voidaankin kysyä, onko esimerkiksi 5 euron veloitus mitoitettu vastaamaan kuluja vai onko kyseessä rangaistusluonteinen maksu paperilaskun tarvitseville tai haluaville asiakkaille.
Kaikilla ei ole konetta tai nettiä
E-laskuihin siirtyminen edellyttää, että laajakaistapalvelut toimivat, ja ne ovat laajasti kaikkien saatavilla. Vielä näin ei ole. Haja-asutusalueilla asuvat, työttömät, vanhukset ja sairaat saattavat olla vailla laajakaistaa, kotikonetta tai mahdollisuutta käyttää tietokonetta työpaikalla.
Paperilaskun maksullisuutta ei voi puolustaa myöskään sillä, että kaikilla kuluttajilla olisi mahdollisuus käyttää tietokonetta esimerkiksi kirjastoissa tai maksaa lasku automaatilla. Pankkikonttoreita ja laskunmaksuautomaatteja vähennetään jatkuvasti. Kirjastojen toimipisteitä on jatkuvasti lakkautusuhan alla ja niillä on rajattu aukiolo. Maksuautomaatti voi olla kaukana kuluttajan kodista tai työpaikalta. Nämä rajoitukset hankaloittavat erityisesti ikäihmisten maksamista.
Suoraveloitus muuttuu e-maksuiksi
Euroopanlaajuiseen SEPAan siirtyminen muuttaa myös suoraveloitusta, jota ikäihmiset paljon käyttävät. Suomalaiset pankit haluavat säilyttää sen rinnalla nykyistä suoraveloitusta vastaavan palvelun. Siinä kuluttaja antaa pankilleen pysyvän toimeksiannon tiettyjen laskujen maksamiseen. Tätä palvelua kutsuttaisiin automaattiseksi maksamiseksi tai suoramaksuksi.
Nykyinen kansallinen suoraveloitus voidaan ilmoitusmenettelyllä muuttaa uuden palvelun mukaiseksi, todettiin Finanssialan Keskusliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa. Suoraveloitus on vastedes itse asiassa e-laskun maksamista. Kuluttaja voi joko itsenäisesti ottaa käyttöön e-laskun automaattisen maksamisen verkkopankissa tai tehdä sopimuksen pankkien tarjoamasta suoramaksusta. Automaattisessa maksamisessa ilmoitus laskusta tulee kuluttajan verkkopankkiin, ja pankki huolehtii automaattisesti veloituksesta eräpäivänä.
Suoramaksu on tarkoitettu niille, joilla ei verkkopankkia ole käytössään tai jotka ovat passiivisia verkkopankin käyttäjiä. Suoramaksussa kuluttaja saa paperilla ilmoituksen tulevasta veloituksesta ja tämän jälkeen pankki huolehtii e-laskun maksamisesta. Kuluttajavirasto pitää tärkeänä, ettei näistä ilmoituksista peritä maksua.
Kuluttajavirasto painottaa, että verkkopankkitunnukset pitää olla kaikkien kuluttajien saatavilla. Pankit ovat evänneet niitä henkilöiltä, joilla on maksuhäiriömerkintä. Kuluttajaviraston ja Finanssialan keskusliiton keskustelujen pohjalta liitto on antanut suosituksen, jossa edellytetään, että verkkopankkitunnukset annetaan nyt myös tällaisille asiakkaille.
Kesällä 2011 komissio antoi suosituksen, jonka mukaan kaikilla tulee olla oikeus kohtuuhintaiseen perusmaksutiliin. Perusmaksutiliin kuuluu mahdollisuus tallettaa ja nostaa käteistä, lähettää ja vastaanottaa maksuja sekä on-line debit -maksukortti. Pääsy verkkopankkiin tulisi myöntää aina, kun se on teknisesti mahdollista.