Markkinaoikeus totesi sen taas: viestintäpalveluiden hinnat tulee ilmoittaa, eikä olennaisia tietoja voi jättää pikkupränttiin.
Sanoma Entertainment Finland Oy (Welho) markkinoi kiinteitä laajakaistapalvelusopimuksia kuluttajansuojalain vastaisella tavalla. Markkinoinnissa ei ilmoitettu määräaikaista tilausjaksoa koskevaa kokonaishintaa eikä tarjousten ehtoja ja rajoituksia. Myös tiedot laajakaistayhteyden pääominaisuuksista jäivät epäselviksi. Kuluttaja-asiamies vei tapauksen markkinaoikeuteen, joka antoi ratkaisunsa kesäkuun alussa.
Tilausjakson kokonaishinta ja luonne on ilmoitettava
Welho oli useissa sanomalehtimainoksissa tarjonnut laajakaistapalveluita 12 kuukauden pituisilla määräaikaistilauksilla. Mainoksissa oli ilmoitettu yhteysnopeus, esimerkiksi XL-yhteys, ja yhteyden yhden kuukauden hinta.
Kuluttaja-asiamiehen mukaan määräaikaisten sopimusten markkinoinnissa on selvästi kerrottava sopimuksen määräaikaisesta luonteesta, tilausjakson kokonaishinta ja kuukausittaisen maksuerän suuruus.
Markkinoinnin kohteena olivat olleet määräajaksi tehtävät kiinteät laajakaistapalvelusopimukset. Markkinaoikeus katsoi, että kokonaishinta olisi kohtuudella ollut laskettavissa etukäteen ja että se olisi voitu ilmoittaa mainoksissa. Kun hinnan määräytyminen perustui siihen, että sopimus tehdään määräajaksi, siitä seuraa, että kokonaishinnan ilmoittamisen yhteydessä on myös annettava tieto sopimuksen määräaikaisuudesta. Koska kokonaishinta puuttui, oli yrityksen markkinointi markkinaoikeuden mukaan kuluttajien kannalta sopimatonta.
Tarjouksen ehdot ja rajoitukset selkeästi esiin
Sanomalehdessä julkaistussa mainoksessa tarjottiin Suomen nopeimman laajakaistayhteyden avaajalle kanavapakettia koskevaa taloudellista etua. Sivun alalaidassa kerrottiin, pienellä fontilla painetussa tekstissä, tarkemmin tarjouksen sisällöstä: kanavapakettien laskutusjaksoista, sopimuksen määräaikaisesta luonteesta ja laajakaistayhteyden hankinnan merkityksestä kanavapakettien hintoihin. Mainoksen alalaitaan sijoitetut tiedot oli esitetty hyvin pienellä tekstillä siten, että tietoja oli vaikea lukea. Luettavuutta vaikeutti entisestään mainoksessa käytetty, painoteknisesti haastava, valkoinen teksti oranssilla pohjalla.
Kuluttajansuojalain mukaan tarjottaessa kulutushyödykkeitä yhteisellä hinnalla tai niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun, markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava muun muassa tarjouksen hyväksikäyttämistä koskevat ehdot. Jos kuluttajalle annetaan epäselvällä tai käsittämättömällä tavalla olennaisia tietoja, pidetään sitä harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä. Ei siis riitä, että tietojenantovelvollisuus täytetään vain muodollisesti. Tekstin pitää olla oikeasti ymmärrettävää ja luettavaa.
Markkinaoikeus katsoi, että tarjouksen ehdot ja rajoitukset oli ilmaistu siten, että kuluttajan huomio ei luontevasti kiinnittynyt niihin, eikä niiden sisältö ollut vaivatta selvitettävissä. Markkinaoikeus viittasi perusteluissaan myös ennakkopäätökseen KKO 2006:6. Tietojen puuttumisen takia yrityksen markkinointi oli markkinaoikeuden mukaan kuluttajien kannalta sopimatonta.
Laajakaistayhteyden pääominaisuudesta tulee ilmoittaa selkeästi
Mainoskampanjaan liittyvässä 14 sekunnin mittaisessa televisiomainoksessa ilmoitettiin laajakaistayhteyksille selkeästi niiden nopeudet, esimerkiksi muodossa 10M. Mainoksen loppupuolella ruudun alareunassa ilmoitettiin ”laajakaistayhteyden nopeudet ovat maksiminopeuksia ja liittymän todelliset nopeudet voivat olla tätä alempia.” Tieto laajakaistayhteyden nopeuden rajoituksista ilmoitettiin hyvin pienellä kirjasinkoolla ja vain 2 sekunnin ajan.
Laajakaistayhteyden nopeus on sellainen pääominaisuus, joka tulee ilmoittaa yksilöidyn laajakaistayhteyden markkinoinnissa ja jonka puuttumista on pidettävä olennaisten tietojen antamatta jättämisenä. Laajakaistayhteydelle on ominaista se, että sen nopeus vaihtelee. Yhteysnopeuksien vaihteluvälin tulisi kuitenkin olla sellainen, että palvelunopeus ainakin pääosan ajasta vastaisi markkinoinnissa luvattua yhteysnopeutta.
Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan, yhteysnopeudesta Welhon televisiomainoksessa annetut tiedot olivat harhaanjohtavat kahdesta syystä: ensiksikin rajoitus oli saanut mainoksessa liian pienen huomioarvon suhteessa ilmoitettuun teoreettiseen maksiminopeuteen, toiseksi siitä ei käynyt ilmi, millaisesta maksiminopeutta koskevasta poikkeamasta oli kysymys.
Yhteysnopeuden ilmoittaminen jäi avoimeksi
Markkinaoikeus totesi, että koska televisiomainoksessa ei ilmoitettu laajakaistayhteyden pääominaisuuksista riittävän selkeällä tavalla, yrityksen markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.
Kun liittymien nopeuksien rajoituksista annettu tieto oli Welhon mainoksessa ilmaistu epäselvällä tavalla, ei asiassa markkinaoikeuden mukaan ollut aihetta arvioida enemmälti tiedon sisältöä. Markkinaoikeuden päätös jätti kuitenkin avoimeksi sen, olisiko tieto yhteysnopeuden rajoituksesta ollut itsessään riittävä, mikäli se vain olisi ilmoitettu selkeämmin.
Kuluttaja-asiamies on linjannut jo vuonna 2008, että markkinoinnissa käytettävien nopeutta kuvaavien ilmaisujen tulee antaa oikea kuva todellisesta kuluttajalle toimitettavasta siirtonopeudesta. Myös viestintämarkkinalakiin on vuoden 2011 alusta sisällytetty säännös siitä, että viestintäpalvelusopimuksessa on aina mainittava yhteyden vaihteluväli. Tämä vaatimus koskee myös markkinointia.
Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 9.8.2011.
Markkinaoikeuden päätös 265/2011