Tulevaisuudessa teemme ostoksia ja sopimuksia lähiviestinnän avulla. Ongelmien välttämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota vastuukysymyksiin ja heikkojen kuluttajaryhmien asemaan.
Lähiviestintä (Near Field Communication, NFC ) on tekniikka, jonka avulla kuluttaja voidaan tunnistaa hyvin lyhyen välimatkan, jopa parin senttimetrin päästä. NFC-ominaisuuden voi liittää esimerkiksi matkapuhelimeen, jolloin kuluttaja pystyy maksamaan ostoksensa kaupassa pelkästään vilauttamalla puhelinta lukijalle. Puhelimella voi myös lukea NFC-sirulla varustettuja tuotteita, tunnistautua palveluihin tai ostaa bussilipun. Uusi tekniikka voi monella tapaa helpottaa kuluttajan arkea.
Kuluttajavirasto on osallistunut liikenne- ja viestintäministeriön työryhmään, jossa on pohdittu, miten lähiviestinnän käyttöönottoa voitaisiin edistää. Samalla on arvioitu, millaisia lainsäädännöllisiä ja muita esteitä NFC-teknologian ja sitä hyödyntävien palveluiden yleistymiselle on. Työryhmä julkaisi loppuraporttinsa vuoden 2010 lopussa.
Vastuuketjut selviksi
NFC-tekniikan käyttö lisääntyy vain, jos kuluttajat kokevat sen turvalliseksi, helppokäyttöiseksi ja toimintavarmaksi. Siksi kuluttajansuojaan sekä yksityisyyden- ja tietosuojaan liittyvät asiat on otettava huomioon jo palveluiden suunnitteluvaiheessa. Ensimmäinen edellytys on, että lähiviestintä käyttäessään kuluttaja saa etukäteen tietoonsa palvelun hintatiedot ja sopimuksen sisältö.
NFC-ominaisuudella varustetun kortin tai matkapuhelimen heikkous on siinä, että kuka tahansa ulkopuolinen voi käyttää sitä ottamalla sen haltuunsa. Toiselta henkilöltä anastetulla puhelimella ehtii tehdä useita ostoksia tai hyväksyä sopimuksia, ennen kuin siru mahdollisesti suljetaan. Turvallisuuden kannalta olisikin parempi, että tietyn euromäärän ylittävät ostokset vahvistettaisiin erikseen esimerkiksi PIN-koodilla.
Palveluntarjoajien on myös realistista varautua erilaisiin järjestelmävirheisiin ja toimintahäiriöihin. Kuluttajaa saatetaan esimerkiksi vahingossa veloittaa useampaan kertaan tai hänen huomaamattaan. Näitä tilanteita varten on oltava selvillä, kuka vastaa virheestä ja mahdollisista vahingoista. Ei ole kuluttajan asia tutkia, johtuuko virhe hänen puhelimestaan, sirusta, lukijalaitteesta vai palvelun tarjoajan järjestelmästä.
Lähiviestintä ei onnistu ikään katsomatta
Lähiviestinnän luotettavuus edellyttää, että siihen kytketään mukaan vahva sähköinen tunnistaminen. Alaikäisiä ei voi päästää ostelemaan mitä tahansa tai katselemaan ikätasolleen haitallista aineistoa.
Kaikilla iäkkäillä kuluttajilla ei puolestaan ole välttämättä valmiuksia hyödyntää uutta tekniikkaa. Siksi tarjolla pitää olla edelleen myös perinteisemmillä tavoilla toteutettuja palveluita.
Lue lisää:
Liikenne- ja viestintäministeriön NFC-työryhmän loppuraportti
Kuluttajaviraston lausunto väliraporttiin (pdf)