Tämä verkkolehti on järjestyksessään neljäs viestintäpalveluihin keskittyvä teemanumero. Matkapuhelimet ja liittymät, puhelimen sisältöpalvelut, internetin soluttautuminen osaksi kaikkien arkea – digivallankumous on vieläkin käynnissä, lastentaudeista vain osa on saatu korjattua. Kuluttajien virastoon tekemistä ilmoituksista edelleen suurin osa koskee tavalla tai toisella viestintäpalveluita.

Hartiavoimin on kuitenkin tehty töitä kuluttajan aseman parantamiseksi, ja valonpilkahduksiakin on nähtävissä. Esimerkiksi teleoperaattoreiden asiakaspalvelu on alkuajoista sujuvoitunut jonkin verran, ensimmäiset vakiosopimusehdot alalle on neuvoteltu ja se digiboksikin näyttäisi lopulta sopeutuneen television kylkeen.

Mainonnan suhteen työsarkaa puolestaan tuntuu olevan edelleen. Mainonnan Neuvottelukunnan tuore selvitys suomalaisten suhtautumisesta mainontaan kertoo, että myönteisimpiä asioita mainonnassa ovat suomalaisten mielestä viestit tuotteiden ja palvelujen hinnoista, tarjouksista ja tuotetiedoista. Suomalaisiin vetoaa parhaiten yksinkertainen mainonta, joka tarjoaa tietoa. Liian kikkailevasta mainonnasta, jossa tuote jää mainosidean jalkoihin, ei pidetä.

Erityisesti monimutkaisten viestintäpalveluiden kohdalla kikkailun sijaan pitäisikin aidosti keskittyä siihen, kuinka kuluttajan kannalta tärkeimmät asiat saataisiin markkinoinnissa parhaiten esiin.

Esimerkiksi televisioruudun alalaitaan ahdetun pikkupräntin ajan luulisi jo olevan historiaa. Toisinaan kuitenkin tuntuu siltä, että asiassa on melkein edettävä yritys kerrallaan markkinaoikeuden kautta. Käyttäytymisen taloustieteen näkökulmasta katsottuna on vähintään absurdia, kuinka kummallisten viestien varassa kuluttaja joutuu luovimaan.

Katsokaamme siis kuluttavaa ihmistä ja oppikaamme – paljon on vielä tehtävä, jotta viestintäpalveluiden ostaminen ja käyttäminen muuttuisivat todella osaksi sujuvaa arkea.

Anja Peltonen
Johtaja