Veronpalautusheti.fi ja Veronpalautusnyt.fi tarjosivat kuluttajille mahdollisuutta ottaa lainaa veronpalautusta vastaan. Kummankin lainan sopimusehdot olivat osittain kuluttajan kannalta kohtuuttomia.
”Nyt voit muuttaa ensi joulukuun veronpalautuksen rahaksi ja saada sen heti tilillesi!” Näin mainosti Veronpalautusheti.fi vuonna 2009. Lainan taustalla olivat Svea Direkt ja Freedom Rahoitus Oy. Kuluttajat, joka olivat saaneet vuodelta 2008 veronpalautusta vähintään 500 euroa, olisivat voineet hakea lainaa toimittamalla yritykselle verotuspäätöksensä ja tekemällä suoraveloitussopimuksen pankin kanssa. Veronpalausten maksupäivänä yritys olisi nostanut lainan määrän kuluttajan tililtä.
Lainan markkinoinnissa ja sopimusehdoissa oli useita epäkohtia, joiden vuoksi Kuluttajavirasto otti asian vireille. Yritys kuitenkin lopetti lainan tarjoamisen käsittelyn aikana.
Lainan irtisanomisesta ei voi laskuttaa
Pian tämän jälkeen markkinoille ilmaantui toinen samalla konseptilla toimiva laina, Suomen Ennakkopalautus Oy:n Veronpalautusnyt.fi. Myös sen sopimusehdoissa oli lainvastaisuuksia.
Yritys ei ensinnäkään ilmoittanut lainan todellista vuosikorkoa. Lisäksi se peri lainan eräännyttämisestä erillisiä maksuja. Kuluttajavirasto totesi, että eräännyttämiseen liittyvät kulut ovat osa rahoitustoiminnan normaaleja liiketoimintakuluja ja yrityksen omalla vastuulla. Myös yrityksen perimä viivästyskorko oli korkolain vastainen.
Lainaa hakevan kuluttajan piti vakuuttaa, ettei hänellä ole ulosotossa elatusmaksuja tai muita velkoja. Kuluttajavirasto huomautti yritykselle, että kuluttaja tietää tilanteensa ainoastaan lainan hakemishetkellä. Asiat saattavat kuitenkin muuttua veronpalautuksen maksuajankohtaan mennessä. Jos veronpalautus esimerkiksi ulosmitataan, kuluttajan tilillä ei välttämättä ole eräpäivänä takaisinmaksettavaa summaa.
Luottoehdoissa todettiin myös, että jos veronpalautus on suurempi kuin lainanhakija on ilmoittanut, yritys pidättää siitä tietyn summan. Kuluttajavirasto painotti, että veronpalaus kuuluu kokonaisuudessaan kuluttajalle eikä yritys voi ottaa siitä osaa itselleen.
KUV/6574/41/2009, KUV/5848/41/2011