Hovioikeus on ottanut käsittelyyn puhelinviihdepalvelun markkinointia koskevan tapauksen. Tapauksessa on kyse myös markkinointirikoksesta.
Eri puolilla Suomea markkinoitiin 2000-luvun alussa laajamittaisesti puhelinviihdepalveluita. Kuluttajille suunnattuja mainoksia näkyi päivälehdissä ja MTV 3:n tekstikanavan chat-sivuilla. Mainostettu palvelu oli maksullinen, mutta maksullisuudesta tai palvelun hinnoista ei ilmoitettu mainoksissa eikä itse palvelunauhalla puhelun alussa. Palvelun tarjonnassa käytetyt puhelinnumerot olivat tavallisia matkapuhelinnumeroita. MTV 3:n chat-kanava oli lisäksi sääntöjensä mukaan tarkoitettu vain yksityishenkilöiden välisiin kontakteihin.
Toiminta täytti kuluttaja-asiamiehen mielestä markkinointirikoksen tunnusmerkistön. Alun perin syyttäjä ei lähtenyt syyttämään asiassa, mutta kuluttaja-asiamies kanteli ratkaisusta valtakunnansyyttäjälle. Tämä katsoi toiminnan takana olevien henkilöiden syyllistyneen mm. törkeisiin petoksiin ja päätekijän myös markkinointirikokseen.
Markkinointirikoksista vain vähän tuomioita
Rikoslain mukaan markkinointirikoksesta on tuomittava se, joka ”tavaroiden, palveluksien tai muiden hyödykkeiden ammattimaisessa markkinoinnissa antaa markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja”. Kuluttajansuojalakia säädettäessä uskottiin, että erityisen moitittaviin menettelyihin voidaan puuttua tehokkaasti markkinointirikoksina tai –rikkomuksina. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska syytteen nostaminen on yleisen syyttäjän asia ja yleiset syyttäjät ovat varsin harvoin katsoneet syytekynnyksen ylittyneen näissä asioissa. Ilmeisesti rikoslain näkökulmasta tämän kaltaiset lain rikkomukset vaikuttavat vähäisiltä.
Markkinointirikoksen lievempi tekomuoto, viimeksi laissa nimellä kuluttajansuojarikkomus, kumottiin kokonaan vuoden 2010 lopulla, koska säännöksen käytön todettiin jääneen hyvin vähäiseksi. Lisäksi sen perusteella tuomittujen pienten sakkorangaistusten katsottiin olevan selvästi uhkasakolla tehostettuja kieltoja tehottomampi keino puuttua epäasianmukaiseen toimintaan.
Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa hintatietojen antamatta jättäminen rikkoi jo sellaisenaan kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamista koskevan asetuksen määräyksiä. Maksullisten puhelinpalveluiden tarjoaminen tavallisilla matkapuhelinnumeroilla ilman hintatietoa antoi kokonaan väärän mielikuvan kyseisten numeroiden luonteesta ja oli siten omiaan johtamaan kuluttajia merkityksellisellä tavalla harhaan. Samoin harhaanjohtavaa oli palvelunumeron sijoittaminen ilman hintatietoa vain yksityishenkilöiden välisiin kontakteihin tarkoitettuihin viestintäkanaviin.
Kyseessä tärkeä ennakkoratkaisu
Turun käräjäoikeudessa vuonna 2009 tapauksen neljä vastaajaa tuomittiin valtakunnansyyttäjän linjan mukaisesti. Tekijät tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia suurelle joukolle kuluttajia. Vastaajat valittivat tuomiosta. Turun hovioikeus varasi kuluttaja-asiamiehelle tilaisuuden lausuman antamiseen markkinointirikosta koskevasta syytekohdasta.
Kuluttaja-asiamies katsoo lausumassaan, että markkinointi täyttää markkinointirikoksen tunnusmerkistön ja yhtyy syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja edelleen käräjäoikeuden päätökseen siitä, että päätekijän on katsottava menettelyllään syyllistyneen markkinointirikokseen. Tapaus on edelleenkin tärkeä ennakkoratkaisu, koska vastaavanlaista, kuluttajia tahallisesti harhaanjohtavaa markkinointia, esiintyy yhä nimenomaan juuri aikuisviihdepalveluja tarjoavilla maksullisilla puhelinlinjoilla.
Rikoslaki 30 luku 1 §