Liikenne- ja viestintäministeriössä selvitetään parhaillaan, kuinka vuonna 2009 voimaan tullut laki sähköisestä tunnistamisesta on käytännössä toiminut. Kuluttajavirasto kantoi lausunnossaan huolta alaikäisen tunnistamisesta ja siitä, että varmenne ei vielä ole kaikkien saatavilla.

Lailla sähköisestä tunnistamisesta on voimaan tultuaan ollut perustavaa laatua olevaa vaikutusta sähköisen tunnistamisen kehitykseen Suomessa. Osin tunnistamisen parantumisen takia myös sähköisten palveluiden määrä ja kirjo ovat huomattavassa kasvussa. Tähän mennessä uuden sääntelyn voidaan katsoa selkeyttäneen oikeustilaa. Lisäksi sähköistä tunnistamista tarjoavien rekisteröinti on auttanut luomaan selkeän järjestelmän. Mobiilivarmenteiden tulo markkinoille on niin ikään lisännyt ja monipuolistanut vahvan sähköisen tunnistamisen tarjontaa.

Kuluttajavirasto pitää huolestuttavana, että viraston saamien tietojen mukaan suurimpien teleoperaattoreiden kehittämä mo­biilivarmenne ei välttämättä sisällä varmenteen käytön yhteydessä välittyvää tietoa käyttäjän iästä.

Suomen sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaan so­pimus on mitätön, jos sen osapuolena on oikeustoimikelvoton henkilö. Jot­ta sitova sopimus syntyisi, sopimusta tehtäessä on syytä varmistua mm. siitä, ettei vastapuoli ole alaikäinen. Kasvokkain asioitaessa vastapuolen tunnistaminen voidaan tehdä vertaamalla henkilöllisyystodistuksen tietoja sen esittäjään. Sähköisessä toimintaympäristössä sähköisellä tunnista­misella on tavoiteltava samaa varmuutta.

Mobiilivarmenteen avulla voidaan kyllä yksilöidä, kuka varmennetta käyttää, mutta sopimuksenteossa tarvittava tieto käyttäjästä iästä jää selvittämättä. Näin toteutettuna sähköinen tunnistautuminen ei vastaa luotettavuudeltaan reaalimaailman menettelytapoja.

Myös lapsiasiavaltuutettu on vaatinut erityisesti Internetissä katseltavien kuvaohjelmapalveluiden tarjoajilta tunnistamisteknologiaa, jonka avulla ohjelman ostajan ikä saadaan selville.

Sähköinen tunnistaminen kaikkien ulottuville

Kuluttajaviraston tiedossa on, että kuluttajilla on ollut vaikeuksia sähköis­ten tunnistamisvälineiden saamisessa. Esimerkiksi verkkopankkitun­nusten saaminen ei ole aina onnistunut kuluttajilta, joilla on maksuhäiriö­merkintä. Sähköisen tunnistamisvälineen myöntäminen kuluttajille on yksityisten palveluntarjoajien vapaassa harkinnassa sekä pankkien Tupas-järjestelmän että teleoperaattoreiden mobiilivarmentei­den kohdalla.

Yksityisillä tunnistamispalveluntarjoajilla ei ole sopimuspak­koa tunnistamisvälineiden myöntämiseen. Kuluttajavirasto pitääkin tärkeänä sitä, että sähköisen tunnistamisen markkinoilla on myös julkisia palveluntarjoa­jia.

Lue lisää:

Henkilöllisyyden sähköinen tunnistaminen lähtökuopissa (Verkkolehti 1/2009)