Mainoskampanja rävähtää täydellä teholla käyntiin. Kuluttaja kohtaa mainoksia lehden sivuilla, televisiossa, radiossa ja kenties jopa facebookissa kavereiden kuulumisten vierellä. Suunnittelupöydällä kampanjan mutkia on kuitenkin vedetty vähän suoraksi, ja kuluttajalle välittyvä pääviesti on lopulta melkoisessa ristiriidassa todellisuuden kanssa. Mitä tehdä?

Valistuneet kuluttajat äimistyvät ja ilmoittavat kampanjasta kuluttaja-asiamiehelle Kuluttajavirastoon. Kilpailijat korskuvat havaitessaan, että pykäliä tallova yritys saa ansaitsematonta kilpailuetua. Kuluttajavirastossakin todetaan, että kampanja selkeästi rikkoo olemassa olevaa, vakiintunutta ratkaisukäytäntöä. Tarvitaan siis valvontatoimia.

Kuluttaja-asiamies voi antaa markkinointikiellon, mutta jos yritys vastustaa sitä, saa kampanja ainakin jatkua rauhassa loppuun, ennen kuin asia etenee markkinaoikeuteen. Väliaikaisella kiellolla kampanja saadaan nopeasti poikki, mutta asia on vietävä kolmen päivän sisällä markkinaoikeuteen. Markkinaoikeuteen on järkeenkäypää viedä tapauksia, joista lainsäädännön tulkintaan halutaan ennakkoratkaisu. Kurinpitotoimiin sen voimavaroja taas on tolkutonta käyttää.

Viranomaisen keinovalikoima soveltuu tällä hetkellä lähinnä toimintaan, joka tähtää vahvasti tulevaisuuteen: ettei yritys jatkossa toimisi näin. Menettelyn hitauden ja monivaiheisuuden vuoksi lainrikkomus voi jatkua pitkään ja aiheuttaa vahinkoa sekä kuluttajille että lainsäädäntöä noudattaville kilpailijoille. Uusia, nopeampia keinoja tarvitaan varmistamaan valvonnan uskottavuus ja markkinoiden toimivuus.

Ruotsissa ja Norjassa käytössä on markkinahäiriömaksu, jonka kuluttajaviranomainen voi määrätä yritykselle, joka toimii lainvastaisesti saaden oikeudetonta hyötyä kilpailijoihinsa nähden. Tällaisen sakon käyttöönotto Suomeenkin parantaisi kuluttajien yleistä suojaa merkittävästi, sillä tällä hetkellä viranomaisten käytössä olevat keinot, kuten asian vieminen markkinaoikeuteen, ovat aikaa ja voimavaroja vieviä.

Lähivuosina perustettuihin valvontaviranomaisiin verrattuina kuluttaja-asiamiehen keinot ovat räikeästi vanhanaikaiset. Kysymys siis kuuluu, eikö tehokas valvonta olekaan paras tae markkinoiden toimivuudelle? Reilu pelikenttä markkinoilla hyödyttää niin ostajaa kuin myyjääkin. Kuluttaja-asiamiehen keinovalikoiman uudistamista puoltavat jo ainakin valtiontalouden tarkastusvirasto, valtiontilintarkastajat ja Optulan evaluointiraportti. Puolueidenkin piirissä asia tuntuu olevan viimeisimmän Kuluttaja-lehden mukaan myötätuulessa.

Anja Peltonen
Johtaja