Vakuutusyhtiölain kohtuullisuusperiaate pyrkii pitämään huolta vakuutuksenottajan oikeuksista yhtiön ylijäämää jaettaessa. Käytännössä lainkohdan tulkinta on herättänyt liudan kysymyksiä ja jättänyt kuluttajan toistaiseksi hataraan asemaan.
Kuluttajalle luvataan tiettyjä takuutuottoisia henkivakuutuksia, kuten eläkevakuutuksia, vakiokorolla ja mahdollisilla lisäeduilla. Lisäetuja vakuutusyhtiöiden on jaettava kohtuullisuusperiaatetta noudattaen yhtiön tuloksen ylijäämästä. Käytännössä vakuutuksen ottaneen kuluttajan on mahdoton tietää, mitä lisäeduilta on lupa odottaa ja kuinka suuren osan ylijäämästä nappaavatkaan osakkeenomistajat.
Henkivakuutukset tulee hinnoitella siten, että vakuutuksen vakuutusmaksut sekä sijoitustuotot riittävät odotettavissa oleviin sitoumuksiin. Varman päälle -hinnoittelusta syntyy yleensä ylijäämää, jota jakaessaan yhtiön tulee noudattaa kohtuusperiaatetta ja huomioida vakuutuksenottajat. Toisaalta vakuutusyhtiön on toimittava siten, että lisäetuja voidaan maksaa, vaikka yhtiön tulos heilahtelisikin. Tämä jatkuvuusperiaate on asiakkaalle tärkeä, sillä vakuutuksen myynnin yhteydessä annetaan kuva vakuutuksen arvioidusta tuotosta tulevaisuudessa. Yhtälailla tärkeää on se, että vakuutuksen antanut yhtiö pysyy vakavaraisena. Maksettavista lisäeduista yhtiön hallitus päättääkin vuosittain.
Lisäeduista kerrotaan epäselvästi
Finanssivalvonta tutki henkivakuutusyhtiöiden tulkintaa kohtuullisuudesta kahden vuoden ajan (2008, 2009). Selvityksen kohteena olivat nimenomaan henkivakuutustuotteet, joiden sopimusehdot oikeuttivat lisäetuihin. Vakuutusyhtiölakia uusittaessa yhtiöitä velvoitettiin antamaan entistä tarkempaa tietoa kohtuusperiaatteen soveltamiskäytännöistään. Finanssivalvonnan tehtäväksi tuli valvoa mm. näiden velvoitteiden toteutumista.
Tuloksista käy ilmi, että henkivakuutusyhtiöiden toiminnassa toteutui jatkuvuusperiaate ja yhtiöt noudattivat vahvistamiaan lisäetujen jakoperiaatteita. Lisäksi näyttäisi siltä, että lisäetujen jako erityyppisten vakuutusten ottajille tehtiin tasa-arvoisesti, kohtuullisuutta noudattaen. Jakoperusteet erilaisten vakuutusten kohdalla myös kerrottiin melko avoimesti. Hämärän peittoon kuitenkin tuntui jääneen se, jakautuiko yhtiön tuotto kohtuullisesti myös vakuutettujen ja osakkeenomistajien kesken.
Lisäeduista on kerrottava selkeämmin osana tuoteinformaatiota. Fiva piti kuluttajille suunnatun informaation laatua keskeisenä ongelmana. Lain mukaan yrityksen tulee määritellä tavoite lisäetujen tasosta tai kokonaistuottotaso laskuperustekorosta ja lisäedusta. Lisäeduista voitaisiin kertoa vakuutuksen ottajille havainnollisemmin jo vakuutusta markkinoitaessa. Lyhyet toteamukset siitä, että yhtiö myöntää ”oikeudenmukaisia” tai ”kilpailukykyisiä” lisäetuja eivät ole riittävän konkreettisia kertomaan kuluttajille, millaisista eduista on kyse. Ylijäämän jakoperiaatteet ovat eri maissa erilaisia. Joissain maissa jaettava ylijäämä on ilmaistu esimerkiksi prosenttiosuutena vakuutusyhtiön voitosta.
Lisäksi yrityksen on kerrottava vuosittain, maksettiinko lisäetuja tavoitteen mukaisesti. Fivan selvityksen mukaan tavoitteista kyllä kerrottiin, muttei aina niin selvästi, että tavallinen kuluttaja olisi tiedosta hyötynyt. Joissain tapauksissa tieto löytyi vain tilinpäätösasiakirjoista. Lisäksi yhtiöt kertoivat vain niukasti tavoitteen toteutumisesta, saati onnistumiseen tai epäonnistumiseen liittyvistä syistä.
Lisäetu voi olla ehdollinen
Vakuutuksen ehdoissa lisäetuihin voi liittyä rajoituksia. Lisäetuihin voi esimerkiksi liittyä ehto siitä, että lisäetu voidaan jättää maksamatta asiakkaan ostaessa vakuutuksen takaisin tai vaihtaessa palveluntarjoajaa. Ehdollisia lisäetuja ei tällöin saa mukaansa, jos myöhemmin haluaa siirtää vakuutuksensa toiseen vakuutusyhtiöön tai PS-tilille.
Lue lisää:
Finanssivalvonnan selvitys henkivakuutusyhtiöiden kohtuusperiaatteen toteutumisesta vuosina 2008-2009 (pdf)
Valtiovarainministeriön julkaisu "Hyvinvointia kestävästi" (pdf)