Kaksitoistavuotias tyttäreni esittelee minulle innoissaan muotiblogia, jossa hehkeä nuori nainen kertoo ihanista uusista vaatelöydöistään. Bloggaaja poseeraa sivustolla upeissa kuvissa tulevan talven muotiväreihin sonnustautuneena ja kehottaa lukijoita ryntäämään ostoksille nimeltä mainitsemaansa putiikkiin, ennen kuin vaatteet viedään käsistä.
Tyttäreni on sitä mieltä, että nyt on kiire – hänen on ihan pakko saada bloggaajan päällä oleva turkisliivi. Varsinkin kun bloggaaja mainitsee kyseessä olevan hinta-laatusuhteeltaan tämän talven Must Have -ostos!
Tyttäreni näyttää uskovan vilpittömästi, että bloggaaja haluaa vain esitellä lukijoilleen ihania hankintojaan. Näin ehkä joissain tapauksissa onkin. Toisaalta suosituimmat bloggaajat saavat yrityksiltä tuotenäytteitä, kutsuja tilaisuuksiin ja rahaa tuotteiden esittelystä. Voisiko lahjoilla ja palkkioilla olla ainakin jonkin verran vaikutusta siihen, mitä tuotteita blogeissa ylistetään?
Kyselyiden mukaan valtaosa lukijoista pitää blogeja yhtä luotettavina kuin sanomalehtiä tai verkkolehtiä. Niiden välillä on kuitenkin suuria eroja siinä, miten hyvin mainokset ja muu aineisto erottuvat toisistaan.
Lehdissä mainokset ja toimituksellinen sisältö pidetään yleensä erillään, eikä jutun sekaan ujuteta piilomainontaa. Riippumattomuus on monille toimittajille kunnia-asia.
Blogeissa tilanne on toinen. Sivustoja koristavat yritysbannerit on vielä helppo tunnistaa mainoksiksi. Sen sijaan bloggaajan kirjoituksista ei aina pysty erottamaan, onko kyseessä hänen aito mielipiteensä vai maksettu mainos.
Suosittujen, kymmeniätuhansia vierailuja kuukaudessa keräävien blogien sponsorointi on yrityksille epäilemättä kannattavaa. Kuluttaja luottaa eniten toisen kuluttajan suosituksiin, joten markkinointiviesti leviää tehokkaasti suusta suuhun -menetelmällä. Tyttäreni ja muut lukijat eivät välttämättä osaa edes epäillä, että heihin yritetään vaikuttaa bloggaajan välityksellä kaupallisesti.
Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnista on kuitenkin käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan. Kuluttajan on siis voitava tunnistaa mainonta mainonnaksi ja vieläpä tietää, kuka on tuotteen mainostaja.
Bloggaajalle ei ehkä tule mieleen, että hänen pitäisi jotenkin valistaa lukijoitaan sponsoreistaan ja niiden vaikutuksesta mielipiteisiinsä. Se olisikin itse asiassa sponsoreina toimivien yritysten tehtävä. Osa bloggaajista mainitsee sivuillaan yhteistyökumppaninsa, mutta yritysten olisi lisäksi edellytettävä bloggaajaa kertomaan avoimesti, miten yhteistyö vaikuttaa tuotteiden esittelyyn ja arvioihin. Silloin tyttärenikin osaisi varmasti suhtautua hieman kriittisemmin ihanan turkisliivin ylistämiseen.
Katri Väänänen
Kuluttajaviraston Lapset-painopistealueesta vastaava lakimies