Alaikäinen saa ostaa vain tavanomaisia tuotteita ja palveluja, jotka rahoitetaan taskurahoilla. Tämä holhoustoimilain säännös pätee myös netissä ja mobiilimaailmassa. Ikärajoilla ei ole merkitystä, jos asiakasta ei voi siellä tunnistaa.
Kuluttajavirastoon saapuvista alaikäisiä koskevista yhteydenotoista yli puolet koskee lapsen asemaa sopimuksen osapuolena. Aihe nousee esiin myös Kuluttajaviraston verkkosivujen Lapsi kuluttajana -osion kautta saadussa palautteessa.
Lapsi tarvitsee yleensä ostoksiinsa vanhemman suostumuksen. Tarve suostumukseen riippuu paitsi lapsen iästä, myös tuotteen hinnasta ja ominaisuuksista. Alle 18-vuotias voi holhoustoimilain mukaan tehdä ilman huoltajan suostumusta vain tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä ostoksia. Tällaisia ovat taskurahoilla hankittavat, kohtuullisen hintaiset, samanikäisten yleisesti ostamat tuotteet. Viisitoistavuotias voi käyttää omia ansioitaan merkittävämpiinkin ostoksiin. Vasta 18 vuotta täyttänyt voi ostaa velaksi.
Viraston saamissa yhteydenotoissa kerrotaan tapauksista, joissa alaikäisten erityisasema on ohitettu. He ovat pystyneet tekemään sekä netissä että perinteissä kaupoissa ostoksia, joihin heillä ei olisi ollut oikeutta. Heille on myös markkinoitu suoraan vitamiinien ja aikakauslehtien kaltaisia tuotteita, joista he eivät voi tehdä sopimusta ilman vanhempien suostumusta.
Jos alaikäinen on tehnyt ostoksen, jota hän ei olisi saanut tehdä, kaupan tai sopimuksen voi purkaa. Tällaisia tapauksia on ollut myös kuluttajariitalautakunnan käsiteltävänä. 17-vuotias tyttö oli ostanut 856 eurolla iltapuvun asusteineen ja 15-vuotias tyttö oli ottanut lävistyksen ja kielikorun.
Lautakunta katsoi kummassakin tapauksessa, että t uotteiden hinta ja niiden käyttötarkoitus huomioon ottaen kyseessä ei ollut olosuhteisiin nähden tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen oikeustoimi. Kummallakaan tytöllä ei myöskään ollut vanhempien suostumusta.
Ikä pitää selvittää tunnistamalla
Alaikäiset tilaavat nykyään netissä tai matkapuhelimella palveluita ja hyväksyvät samalla monimutkaisia sopimusehtoja. Holhoustoimilain säännöstä pitää kuitenkin noudattaa myös sähköisissä sopimuksissa eli myyjän on tunnistettava asiakkaansa. Tämä vaatimus sisältyy mm. mobiilisisältöpalveluiden myyntiä ja markkinointia koskevaan kuluttajaoikeuden linjaukseen.
Matkapuhelinliittymäsopimuksen ehdot eivät ole aina tältä osin kohtuulliset. Niiden mukaan liittymän tilaaja – alaikäisen tapauksessa hänen vanhempansa – vastaa aina kaikista liittymän käytöstä syntyneistä kuluista. Tilaaja siis maksaisi palvelun riippumatta siitä, kuka ostokset on tehnyt, kuinka suuria ostokset ovat tai minkä luonteisesta palvelusta on kysymys.
Asiakkaan tunnistaminen on välttämätöntä, jotta hänen ikänsä selviäisi. Tunnistamismenetelmien käyttöönotto on ollut kuitenkin erittäin hidasta. Viime syksynä tuli voimaan laki vahvasta tunnistamisesta. Laki säätää vaatimuksista, jotka vahvan tunnistamispalvelun tarjoajan pitää täyttää. Yksi esimerkki vahvasta tunnistamisesta ovat pankkien ns. tupastunnisteet.
Viitteitä on nyt siitä, että esimerkiksi mobiilivarmenne olisi tulossa markkinoille. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliiton toimitusjohtaja Reijo Sventon mukaan pitkään lupailtu kännykkätunniste on tulossa käyttöön vielä tänä vuonna.
Kännykkätunnistuksessa verkkopalveluihin voisi kirjautua puhelimeen naputettavalla pin-koodilla. Varmenne voisi tuoda ratkaisun alaikäisen asemaan matkapuhelimen käyttäjänä.
Aiemmin lasten tilaamat maksulliset puhelinpalvelut olivat iso ongelma. Nyt niihin liittyvät yhteydenotot ovat jonkin verran vähentyneet. Tähän lienee suurimpana syynä se, että estopalveluja käytetään nykyään laajasti. Hankaluutena on se, että estot saattavat rajoittaa myös hyötypalveluiden käyttämistä, jolloin esim. bussilipun tilaaminen tekstiviestillä ei onnistu. Toisaalta on selvää, että estopalveluluilla tai liittymäsopimuksen ehdolla ei voi kuitenkaan puolustella tai oikeuttaa tilannetta, jossa tuotteen tai palvelun tilaajaa ei tunnisteta.
Norjan kuluttaja-asiamies on linjannut, että lapset eivät voi tilata mobiilisisältöpalveluita. Suomessa ei sen sijaan ole pakollista ilmoittaa operaattorille, jos liittymän käyttäjänä on alaikäinen. Ja vaikka alaikäinen olisikin ilmoitettu matkapuhelimen käyttäjäksi, tätä tietoa ei vielä osata käyttää sopijakumppanin tunnistamiseen.
Linjaus Mobiilisisältöpalveluiden myynti ja markkinointi