Jos vakuutusta kutsutaan tapaturmavakuutukseksi, sen on vastattava Suomen yleistä vakuutustasoa. Suppeammasta turvasta pitää erikseen selkeästi kertoa.

Stockmannin kanta-asiakkaille markkinoitiin ACE European Groupin tapaturma­va­kuutusta suoramarkkinointina. Markkinointiaineistossa vakuutusta kuvattiin monipuoliseksi ja ta­lou­del­lista turvaa tuovaksi tapaturmavakuutukseksi.

Eräs vakuutuksenottaja kertoi ilmoituksessaan yllättyneensä, kun va­kuu­tuksesta ei korvattu lainkaan ta­pa­turman hoitokuluja. Asia oli selvinnyt hänelle vasta tapaturman jälkeen. Esitteistä hän oli saanut aivan toisen kuvan.

Suomessa tapaturmavakuutuksissa korvataan yleensä hoito­ku­lut. Tämä vakuutus ei kuitenkaan kattanut muita hoitokuluja kuin erik­­seen määritellyn sairaala­kulu­korvauksen.

Vakuutusta oli markkinoitu tapaturma­vakuutuk­sena. Tosiasiassa va­kuutus oli ehdoiltaan rajoi­tet­tu ja luonteeltaan suppea lisä­va­kuutus. Esit­teessä oli lueteltu kor­­vauk­seen oikeuttavat ku­lut. Tä­mä tieto ei kuitenkaan yksin riittänyt teke­mään vakuutuksen luonnetta ym­märret­tä­väksi.

Sekä markkinointikirjeessä että -esitteessä ­tuotiin esiin, että kyse oli nimen­omaan kanta-asiak­kaille rää­tä­löidystä tuotteesta. Tämäkin antoi harhaan­johtavan vaikutelman sii­tä, että ky­se olisi jopa paremmasta vakuu­tus­tur­vasta ja lisäeduista verrat­tu­na mui­hin tapaturmavakuutuksiin.

Yritykselle ja vakuutuksenantajalle huomautettiin, että markkinoinnissa on kerrottava selkeästi ja ymmärrettävästi va­kuutuksen luonne. Epäselvästi annetut faktatiedot eivät täytä yrityksen tiedonantovelvollisuutta. Kulutushyödykkeen lajista, laadusta ja muista keskeisistä ominaisuuksista sekä elinkeinon­har­joittajan velvollisuuksista ei saa antaa harhaanjohtavia tietoja.

KUV/1396/41/2009