Suuri osa rahoituspalveluista on niin sanottuja välttämättömyyspalveluja. Niitä tarjoavat yritykset eivät voi valita asiakkaitaan vapaasti, vaan palvelujen on oltava kaikkien saatavilla. Peruspankkipalvelua ei esimerkiksi voi rajata vain niille, jotka hoitavat asiansa verkkopankin kautta.
Konttoriverkoston jatkuvasti harventuessa tuntuu hurjalta kehitykseltä, että niissä harvoissa jäljelle jääneissä pankeissakaan ei pysty hoitamaan perusasioita kuin osan aukioloajasta. Osa pankeista on nimittäin siirtynyt toimintamalliin, jossa laskuja ei voi maksaa eikä käteistä nostaa enää kello 13 jälkeen. Mitä tämä tarkoittaa niille kuluttajille, jotka eivät omista tietokonetta tai kulje omalla autollaan? Tai niille, jotka eivät saa verkkopankkitunnuksia maksuhäiriön takia? Eikö juuri välttämättömyyspalveluiden kehittämisessä pitäisi ajatella erilaisia asiakkaita ja heidän tarpeitaan?
Luottoihin on saatu kauan kaivattua uutta sääntelyä. Kaikki tahot eivät silti millään malta jäädä odottamaan säännösten vaikutuksia. Esiin kaivetaan jälleen suuri, ihmeitä tekevä, kaikki kansalaiset kattava positiivinen luottotietorekisteri.
Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin sekä Kuluttajansuoja-lehdessä että Akussa. Kuten olen todennut, luottopäätöstä tekevä luotonantaja ei ole suinkaan avuton kuluttajan edessä. Verotodistuksestahan löytyy tieto muun muassa pankin tai muun luotto- tai rahoituslaitoksen myöntämistä luotoista, jolloin luotonantajan ei tarvitse tehdä päätöstä vain kuluttajan muistin varassa.
Jotkut velkojat osaavat kysyä luottopäätöksensä pohjaksi kuluttajan menoja, verotodistusta ja palkkalaskelmaa. Toiset haikailevat mammuttirekisteriä, joka aina antaisi oikeat vastaukset. Missähän se holhoushalu piileekään?
En kuitenkaan väheksy niiden velallisia neuvovien tahojen huolta, jotka huokaavat luottotietorekisterin perään kohdatessaan velkakierteeseen ajautuneita kuluttajia. Kuten tästä verkkolehden numerosta selviää, ei velallisten holtittomuus ja tietojen pimittäminen kuitenkaan ole suurin syy ongelmiin. Elämä on ennakoimatonta ja riskien vähentämiseksi luottoja markkinoivan tahon on luotava ihmisen todelliseen käyttäytymiseen nojaavat prosessit.
Jos taas lähdetään siitä, että asiakkaana on Homo economicus, joka aina halutessaan kyllä olisi osaava ja rationaalinen mutta vain vilpillisyyttään ja aina pahoin aikein toimii väärin, ei konsepti toimi. Ihmisissä on aina osa – ja pieni osa – sellaisia, jotka toimivat vastoin yleisiä pelisääntöjä. Näitä yrittäjiä tai kuluttajia varten ei voi luoda sääntöjä kun muistetaan suhteellisuusperiaate.
Ilahduttavaa onkin uusiin luottosäännöksiin kirjattu vastuu hyvästä luotonantotavasta. Luotonantajan itsensä on pohdittava ja luotava toimivia ja luotettavia prosesseja. Sitähän varten ammattilaisia on.
Vastuullisuus elinkeinotoiminnassa on vastuullisuutta myös luotonannossa ja hyviä käytäntöjä kannattaa kehittää. Niillä on suuri merkitys kuluttajan selviytymiselle luotostaan – ja sehän koituu kaikkien eduksi.
Anja Peltonen
Johtaja