Kuluttajan hyvin hoitamaa luottoa ei pitäisi voida sulkea pelkästään maksuhäiriöitä ennakoiden. Luottoa tarvitaan tasapainottamaan taloutta äkillisissä elämänmuutoksissa. Maksuhäiriömerkintä ei aina välttämättä ennakoi niitä lisää.
Kuluttajaluottojen kokonaisuudistuksessa hyväksyttiin säännös, jonka mukaan luotonantajalla on oikeus sulkea kuluttajan jatkuva luotto jos riski siitä, ettei kuluttaja pysty maksamaan luottoa takaisin, on huomattavasti kohonnut. Luotonantajalla voi siis olla oikeus sulkea luotto, vaikka yksikään lyhennys ei olisi myöhästynyt. Luotonantajan oikeus luoton sulkemiseen perustuu kokonaisarvioon. Luottokorttien ja muiden luotollisten maksuvälineiden osalta maksupalvelulaissa on vastaava säännös.
Kuluttajansuojalain säännöksen perustelujen mukaan yksittäinen maksuhäiriömerkintä voisi vain hyvin poikkeuksellisesti oikeuttaa luoton sulkemiseen. Lisäksi edellytyksenä on, että luotonantajan em. oikeudesta on sovittu luottosopimuksessa.
Ristiriita muun lainsäädännön kanssa
Ennen uudistuksen voimaan tuloa tehdyissä luottosopimuksissa tällaista ehtoa ei yleensä ole, koska se on aikaisemmin katsottu kuluttajien kannalta kohtuuttomaksi. Uudistus on myös ristiriidassa lainsäädännön kanssa, jolla pyritään edistämään velallisen taloudellisen toimintakyvyn palautumista ja ehkäisemään syrjäytymistä.
Luottotietolain ja ulosottokaaren muutos parantaa luotonantajan käytössä olevia tietoja. Huhtikuun alusta vuonna 2012 tieto toistuvaistulon pitkäkestoisesta ulosotosta merkitään luottotietorekisteriin. Uudistukseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan nimenomaan, ettei uusi maksuhäiriömerkintä ole peruste irtisanoa ongelmatonta luottosuhdetta.
Kuluttajaoikeuden vakiintuneen periaatteen mukaan sopimusta ei voi irtisanoa siksi, että kuluttajalle on tullut merkintä luottotietorekisteriin jonkin toisen maksuhäiriön vuoksi. Tämä periaate kohtuullisesta riskinjaosta sisältyy myös moniin erityislakeihin.
Esimerkiksi viestintämarkkinalain mukaan teleyrityksen oikeus vaatia vakuutta ennakoitavissa olevan maksukyvyttömyyden perusteella rajoittuu sopimuksen tekovaiheeseen. Tarkoituksena on taata kuluttajalle välttämättömien palvelujen jatkuvuus sekä estää kuluttajien syrjäytymistä ja maksuvaikeuksien syvenemistä.
Luotto ei ole välttämättömyyspalvelu. Se on kuitenkin kuluttajien talouden kannalta keskeinen hyödyke. Luottoyhteiskunnassa on tavallista rahoittaa hankintoja luotolla tai ylläpitää jatkuvaa luottoa yllättävien menojen varalta.
Kuluttaja joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen, jos mahdollisuus jaksottaa oman talouden tuloja ja menoja luoton avulla äkillisesti lakkaa. Maksuhäiriöt johtuvat yleisimmin kuluttajan elämäntilanteessa tapahtuneista yllättävistä muutoksista kuten työttömäksi jäämisestä, vakavasta sairastumisesta tai avioerosta. Luoton avulla kuluttaja voi selvitä tilanteesta ilman maksuvaikeuksien syvenemistä. Kuluttajan taloudellinen tilanne ehtii tasoittua, kun kuluttaja saa luoton avulla aikaa järjestää taloutensa.
Kuluttajat myös priorisoivat menojaan silloin, kun maksuvaraa on vähän. Tärkeimmät menot hoidetaan tiukassakin taloustilanteessa yleensä sopimusten mukaisesti. Kuluttaja saattaa esimerkiksi käyttää luottokorttia työmatka-autoilun bensakulujen maksamiseen. Hän priorisoi maksuvaransa tämän luoton hoitamiseen, jotta voi ylipäätään käydä töissä.
Riski pitää arvioida luottosopimusta tehtäessä
Luotonantaja voi riittävästi turvata saatavansa arvioimalla kuluttajan maksuvara ja takaisinmaksukyky huolellisesti luottosopimusta tehtäessä.
Luoton takaisinmaksua edistää myös luotonantajan vastuullinen suhtautuminen maksujärjestelyihin. On tärkeää estää ylivelkaantumista aiheuttavaa velkakierrettä, jossa luottoa lyhennetään uudella luotolla. Joustavilla maksujärjestelyillä voidaan usein estää kuluttajan talousvaikeuksien syveneminen. Kuluttajat pyrkivät hoitamaan laskunsa ja muut velvoitteensa välttyäkseen viivästyskoroilta, perintämaksuilta ja maksuhäiriömerkinnöiltä. Luotonantajalla on lisäksi jatkuvissa luotoissa joka tapauksessa oikeus irtisanoa luotto, jos maksu on viivästynyt vähintään kuukauden.