Kuluttajalla pitäisi olla mahdollisuus tarkistaa matkapuhelimella maksetut maksut yhtä tarkkaan kuin luottokorttiostoksissa. Oikeudettomaan viestintäkäyttöön pitäisi lisäksi säätää yläraja.
Alun perin viestintävälineeksi kehitetystä matkapuhelimesta on tullut yhä tärkeämpi maksuväline. Maksamisessa se rinnastuu nykyään luottokortteihin. Kuluttajan oikeusturvan on syytä olla samanlainen, maksuvälineen teknisestä luonteesta riippumatta.
Tämä periaate on kirjattu myös täysharmonisoivaan maksupalveludirektiiviin ja sen perusteella säädettyyn maksupalvelulakiin. Jos minkä tahansa maksuvälineen käyttö on rajoitettu vain ns. pienmaksamiseen, jossa taloudelliset riskitkin ovat vastaavasti pienemmät, sääntely on kevyempää.
Maksupalvelulain säännökset koskevat sellaista matkapuhelimella maksamista, jossa tuotteen myyjä on muu kuin operaattori. Kyseessä on siis operaattorin tekemä maksun välitys.
Jos matkapuhelin joutuu vääriin käsiin ja sillä maksetaan, omistajan vastuu on jo ennen maksupalvelulakia säännelty samalla tavalla kuin luotto- tai pankkikortin. Uutuutena on se, että maksupalvelulaissa oikean omistajan vastuu matkapuhelimen oikeudettomasta käytöstä maksamisessa rajoittuu yleensä 150 euroon.
Matkapuhelimen muuta väärinkäyttöä vastuunrajoitus ei edelleenkään koske. Oikea omistaja vastaa puhelimen oikeudettomasta käytöstä viestintäpalveluihin edelleenkin ilman ylärajaa. Vastuu olisi syytä yhdenmukaistaa myös tältä osin muuttamalla viestintämarkkinalakia.
Kuittia ei saa
Maksupalvelulaissa maksupalvelun tarjoajalla on velvollisuus antaa maksajalle riittävät tiedot yksittäisistä maksutapahtumista. Tietojen pitää olla niin selkeät, että maksaja kykenee yksilöimään jokaisen maksutapahtuman. Maksutapahtumien oikeellisuus sekä määrältään että perusteiltaan pitää kyetä todentamaan.
Puhelinmaksamisessa ongelmallista on se, ettei säännös perusteluineen edellytä että maksaja saisi tiedon maksutapahtuman perusteesta. Sitä, mitä tuotteita maksaja on ostanut, ei siis tarvitse eritellä.
Luottokorttilaskustakaan ei yleensä käy ilmi se, mitä kaikkia tuotteita kukin maksu kattaa. Luottokorttiostaja saa maksaessaan kuitenkin ostoksistaan kuitin, jonka voi säilyttää myöhempää laskun tarkistamista varten. Kuitissa yksittäiset tuotteet yleensä luetellaan.
Matkapuhelimella maksettaessa kuittia ei saa. Vaikka tilauksesta tulisikin puhelimeen jokin kuittaus, se ei sisällä yksilöllisiä tietoja ostoksista eikä kuluttaja voi aina säilyttää tai tulostaa sitä.
Maksupalvelulain kyseistä säännöstä matkapuhelimella maksamiseen sovelletaan syyskuun alusta lähtien. Viestintälainsäädännön muutoshankkeet ovat käynnissä. Matkapuhelinmaksamisen laskuerittelystä pitäisi Kuluttajaviraston mielestä säätää riittävän täsmällisesti niin, että maksajan on mahdollista varmistua laskutuksen oikeellisuudesta kaikkien maksujen osalta. Operaattorien vastuulla on puolestaan huolehtia siitä, että asia toteutuu myös käytännössä.