Oikeusministeriö on uudistamassa yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. Lakia halutaan yhtenäistää ja sen soveltamisalaa laajentaa tavalla, joka takaa syrjintätapausten nykyistä yhdenvertaisemman käsittelyn. Kuluttajavirasto kannattaa esitystä.
Toimikunta ehdottaa, että yhdenvertaisuuslain soveltamisala laajennetaan kattamaan kaikki yksityinen ja julkinen toiminta. Yksityiselämän piiriin kuuluvat asiat jäisivät kuitenkin lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sukupuolisyrjinnän kiellosta säädettäisiin edelleen erikseen tasa-arvolaissa. Velvoite edistää yhdenvertaisuutta laajenisi koskemaan kaikkia syrjintäperusteita. Velvoitetuksi tulisivat valtion ja kuntien viranomaiset, oppilaitokset ja työnantajat. Lisäksi laki edellyttäisi toimenpiteitä vammaisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi.
Lain noudattamisen valvonta työelämässä kuuluisi jatkossakin työsuojeluviranomaisille. Muissa tapauksissa lain noudattamista valvoisivat yhdenvertaisuusvaltuutettu ja yhdenvertaisuuslautakunta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu korvaisi nykyisen vähemmistövaltuutetun ja yhdenvertaisuuslautakunta nykyiset syrjintälautakunnan ja tasa-arvolautakunnan.
Jos ehdotus toteutuu, pitäisi Kuluttajaviraston mielestä eri viranomaisten väliset toimivaltasuhteet määritellä nykyistä täsmällisemmin. Kysymys on nimenomaan Kuluttajaviraston ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltajaosta niissä tapauksissa kun epäillään, että yrityksen käyttämät sopimusehdot tuotteen tai palvelun tarjonnassa, syrjivät tiettyä kuluttajaryhmää.
Viranomaisten roolit yhdenvertaisuuden toteuttajina
Tasa-arvo- ja vähemmistövaltuutettu valvovat, että tuotteet ja palvelut ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Kuluttajavirasto puolestaan valvoo, että markkinoinnissa eri kuluttajaryhmiä ei kohdella perusteettomasti eri tavalla. Vuonna 2008 kuluttajansuojalain markkinointia koskevaan lukuun lisättiin ns. syrjimättömyyspykälä, joka kieltää syrjinnän esimerkiksi iän tai sukupuolen perusteella.
Tasa-arvo- ja vähemmistövaltuutetun toimivalta ei nykyisellään ulotu tapauksiin, joissa tuotteiden ja palveluiden tarjonnassa esiintyy esimerkiksi uskontoon, ikään tai sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Kuluttajavirasto on puuttunut syrjintätapauksiin kuluttajansuojalain markkinointia koskevan sääntelyn kautta. Tämän lisäksi virasto on toimivaltansa rajoissa puuttunut syrjintään myös valvomalla yritysten sopimusehtoja. Kuluttajansuojalain 3 luvussa kielletään elinkeinonharjoittajaa käyttämästä kohtuuttomia sopimusehtoja kulutushyödykkeitä tarjotessaan. Kuluttajavirasto on tulkinnut pykälää katsomalla kohtuuttomiksi sopimusehdoiksi sellaiset yritysten käyttämät vakioehdot, jotka oikeudettomasti syrjivät tiettyjä kuluttajaryhmiä esimerkiksi iän tai vakaumuksen perusteella.
Kuluttajavirasto kannatti seuraavia pykäläkohtaisia esityksiä:
9 § Kohtuulliset mukautukset vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi
Kuluttajavirasto korostaa omassa lausunnossaan sitä, että välttämättömyyshyödykkeiden on oltava kaikkien kansalaisten ulottuvilla.
10 § Syrjinnän kielto (erityisesti moniperusteisen syrjinnän osalta)
Lakiin ollaan kirjaamassa uutta moniperusteisen syrjinnän käsitettä. Kuluttajavirasto pitää perusteltuna sitä, että uuden käsitteen käyttöönoton taustalla on ajatus sekä tiivistää viranomaisyhteistyötä että lähentää valvontaa eri syrjintäperusteissa.
12 § Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet
Mietinnössä ehdotetaan, että syrjintätapauksia käsitellään yhdenvertaisesti riippumatta siitä, missä syrjintä on tapahtunut ja millaisesta syrjinnästä on kyse. Kuluttajavirasto kuitenkin toteaa, että erilaisen kohtelun hyväksymisen oikeuttava oikeuttamisperuste voi käytännössä vaihdella syrjintäperusteesta riippuen. Esimerkiksi sosiaalinen oikeuttamisperuste, joka oikeuttaa elinkeinonharjoittajan tarjoamaan tuotetta tai palvelua alennuksella yli 60-vuotiaille asiakkaille, ei välttämättä oikeuta sopimusehtoa, jossa hyödykettä koskeva alennus rajataan koskemaan vain tiettyä seksuaalista suuntautumista edustavia asiakkaita.
Kuluttajavirasto antoi lausuntonsa yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevasta toimikunnan mietinnöstä oikeusministeriölle 12.4.2010
KUV/1222/48/2010