Riittävä tiedon saanti auttaa potilaita itsenäisten valintojen tekemisessä ja voimaannuttaa terveyspalveluiden käyttäjiä. Voimaantuminen palauttaa päätösvallan sairauteen ja elämäntapaan liittyvissä asioissa potilaalle itselleen. Voimaantuminen on tervetullut ilmiö, sillä se lisää parhaimmillaan demokratiaa ja ihmisten tyytyväisyyttä terveydenhuoltoon.
Potilaiden voimaantuminen muokkaa terveyspalveluiden tarjontaa palvelujen käyttäjien toiveiden mukaisiksi. Voimaantuminen merkitsee potilaalle kuuluvan itsemääräämisoikeuden hyödyntämistä. Se tukee onnistunutta vuorovaikutusta lääkärin kanssa.
Potilaiden voimaantuminen on kansainvälinen ilmiö. Potilaiden vastuun kasvaminen tulee esiin EU:n terveyspoliittisissa keskusteluissa. Eurooppalaisen ”terveyskansalaisuuden” taustalla on unionin tarve solmia uusi poliittinen sopimus kansalaisten kanssa. Kansalaiset halutaan saada ottamaan enemmän vastuuta terveydestään. Potilaasta halutaan tehdä aktiivinen toimija pelkän terveydenhuollon toimenpiteiden kohteen sijaan.
Riittävä tieto on tärkeimpiä potilaan voimaannuttajia
Riittävän tiedon ansiosta potilaat kykenevät edistämään terveyttään, huolehtimaan ”pikkuvaivoista”, toimimaan terveydenhoitoalan ammattilaisten rinnalla sekä olemaan tietoisia hoitovaihtoehdoista ja niihin sisältyvistä riskeistä. Ja mikä tärkeintä, potilaat kykenevät omalla toiminnallaan edesauttamaan potilasturvallisuuden toteutumista.
Potilaat tarvitsevat yleistä terveyteen ja terveyspalveluihin liittyvää tietoa terveellisistä elintavoista, sairauksista, hoitovaihtoehdoista, itsehoidosta palvelujen tarjoajista, sekä omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Yleisen tiedon lisäksi kukin potilas tarvitsee yksilöllistä terveydentilaansa liittyvää tietoa. Ratkaisevan tärkeää saatavassa tiedossa on sen ymmärrettävyys, sillä epäselvä tieto ylläpitää holhoavia toimintatapoja.
Julkisen sektorin hoitohenkilökunnan kiire hankaloittaa riittävän ja ymmärrettävän tiedon jakamista. Voidaan myös kysyä, kenen tehtävä on jakaa yleistä ja yksilöllistä tietoa. Kuuluuko yksilöllisen tiedon jakaminen lääkärille ja yleisen tiedon jakaminen esimerkiksi viranomaisille ja potilasjärjestöille? Mikä on muiden potilaiden rooli tiedon välittämisessä?
Potilailla on mahdollisuus hankkia itsenäisten valintojen tekemisessä tukevaa tietoa sieltä mistä alan ammattilaisetkin. Käytännössä Internet on merkittävä potilaiden voimaannuttaja suhteessa hoidon tarjoajaan. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin se, ettei millään taholla ole turvallisen ja luotettavan tiedottamisen monopolia. Tietoa on saatavilla terveydenhoitoalan ammattilaisilta, alan kirjallisuudesta ja muista painetuista lähteistä sekä Internetistä. Potilaalle ongelmia aiheuttaa myös oleellisen tiedon poimiminen epäoleellisen joukosta.
Valinnanvapaus voimaannuttaa potilasta
Tiedon lisäksi käytännön toiminta terveyspalveluissa voimaannuttaa potilasta. Suomessa käydyssä terveyspoliittisessa keskustelussa on kannatettu mallia, jossa kansalaisten osallisuutta ja osallistumista pyritään tukemaan lisäämällä valinnanmahdollisuuksia.
Nykytilanteessa maksukykyinen potilas voi yksityisellä sektorilla vapaasti valita, minne ja kenen hoitoon menee. Julkisella sektorilla asuinpaikka ja lainsäädäntö rajoittavat valinnanvapautta. Käytännössä julkisissa terveyspalveluissa ei hoitopaikkaa ole voinut valita. Suomi onkin ainoa Länsi-Euroopan maa, jossa potilas ei voi itse valita lääkäriään ja hoitopaikkaansa.
Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat laatineet (2008) direktiivi-ehdotuksen rajat ylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista. Siinä pyritään antamaan potilaille samat mahdollisuudet hakeutua terveyspalveluihin muissa jäsenvaltioissa kuin mitä heille on tarjolla omassa maassaan. Tavoitteena on myös määritellä rajat ylittävän terveydenhuollon korvaustaso. Taustalla on periaate, jonka mukaan potilailla on oikeus saada korvausta siihen summaan asti, joka olisi maksettu, jos he olisivat saaneet hoitoa kotimaassaan.
Hoitopaikan valinnan vapauden ääripäätä edustaa terveysturismi. Suomesta ulkomaille suuntautuva terveysturismi on pieni, mutta kasvava ilmiö. Suomalainen terveysturismi-ilmiö perustuu palveluja tarvitsevien henkilöiden omiin valintoihin toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä vakuutusyhtiöt saattavat kannustaa palvelujen ulkomailta hankkimiseen.
Kaikki potilaat eivät voimaannu tasa-arvoisesti
Maksukykyiset yksityisten palvelujen käyttäjät voimaantuvat julkisten palvelujen käyttäjiä helpommin. Varakkaille potilaskuluttajille on nyt jo tarjolla huippulääkäreiden huippupaikoissa tarjoamia ”luksus-terveyspalveluja”. Huonoimmassa asemassa olevat sairaat ja heikompiosaiset potilaat eivät pahimmissa tapauksissa voimaannu lainkaan, minkä lisäksi he joutuvat tyytymään heikompilaatuisiin palveluihin.
Potilaiden voimaantuminen kiihdyttää medikalisaatiota. Terveyspalvelujen tarjonnassa tämä näkyy siten, että riittämättömän lääketieteellisen asiantuntemuksen omaavat potilaat suostutellaan ”tarpeettomiin” toimenpiteisiin. Medikalisaatiota johtavat tällä hetkellä enemmän kaupalliset ja markkinoihin perustuvat kuin lääkäreiden ammatilliset intressit. Potilaista tehdään terveyshyödykkeitä kuluttavia asiakkaita, minkä vuoksi lääketiede uhkaa kehittyä enenevästi pääoman ehdoilla, ei potilaiden tai kansanterveyden.
Voimaantumisesta puhuttaessa ei saa jättää huomiotta sitä, voidaanko potilaan vastuuta omasta terveydestään ja palvelujen käyttämisestä lisätä voimaantumisen perusteella. Vastuu terveyspalvelujen onnistumisesta ei kuulu ainoastaan lääkärille, mutta kuuluuko vastuu huonosta valinnasta potilaalle? Entä vastuu tietoisesti valituista huonoista elämäntavoista? Niukkojen taloudellisten resurssien kanssa kamppailevia julkisten palvelujen tuottajia kiinnostaa varmasti, voidaanko potilaiden voimaannuttamisella säästää kustannuksissa siirtämällä palvelujen käyttöön liittyvää taloudellista vastuuta potilaille itselleen.
Huonosti hallittu voimaantuminen kasvattaa kustannuksia. Yksittäiset potilaat eivät terveyspalveluja käyttäessään ja omia terveydellisiä tarpeita tyydyttäessään ajattele oman toimintansa vaikutuksia koko terveyspalvelujärjestelmään. Jotta potilaiden voimaantumisesta mahdollisesti seuraavia kielteisiä kustannusvaikutuksia kyettäisiin hallitsemaan, tulee sen ilmenemismuotoihin kiinnittää huomiota. Potilaiden voimaantuminen ei ole hallitsematon prosessi, vaan potilaat voimaantuvat siten kuin heidän annetaan voimaantua.
Artikkelin kirjoittaja Helena Tuorila työskentelee erikoistutkijana Kuluttajatutkimuskeskuksessa
Lue lisää:
Terveyspalvelut ja potilaiden voimaantuminen , Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja 2009 (pdf, 100kb)