Kuluttajan kannalta hyvään lopputulokseen pääsemme kuitenkin ainoastaan silloin, kun kilpailu markkinoilla toimii. Aidon kilpailun puuttuminen johtaa kohtuuttoman korkeisiin kuluttajahintoihin. Tästä keskustellaan parhaillaan katsastusalalla.
Suomi on valinnut julkisten ja välttämättömyyspalveluiden kehittämisen perusmalliksi kilpailun avaamisen. Usein kyse on kuluttajille jokapäiväisessä elämässä perustavista, kuten terveydenhoito-, viestintä- tai matkustuspalveluista. Kilpailun odotetaan tehostavan toimintaa ja parantavan palveluiden laatua. Tavoite on kannatettava. Kuluttajan kannalta hyvään lopputulokseen pääsemme kuitenkin ainoastaan silloin, kun kilpailu markkinoilla toimii. Aidon kilpailun puuttuminen johtaa kohtuuttoman korkeisiin kuluttajahintoihin. Tästä keskustellaan parhaillaan katsastusalalla.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä astui voimaan syksyllä 2009. Palvelusetelien odotetaan lisäävän kuluttajan valinnanvaraa. Näin teoriassa. Nyt onkin oltava tarkkana, että palvelun tarjoajia on jatkossa riittävästi aidon kilpailun aikaansaamiseksi. Palvelusetelit ovat aktiivisen kuluttajan väline valita tarjolla olevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista itselle sopiva. Heikkojen kuluttajien, esimerkiksi vanhusten tai työelämästä syrjäytyneiden, asema on lailla turvattu. Asiakkaan ei tarvitse ottaa palveluseteliä vastaan, vaan hän voi edelleen halutessaan käyttää kunnan palvelutarjontaa.
Toisenlainen tilanne on pysäköinninvalvonnassa. Siinä yksityiset toimijat lähtivät markkinoille ennen kuin alaa koskevaa lainsäädäntöä oli ehditty valmistella. Korkein oikeus teki asiassa, osin tilannetta selventävän, ennakkopäätöksen maaliskuussa 2010. KKO:n mukaan yksityisellä pysäköintiyhtiöllä oli oikeus periä valvontamaksu yksityiselle alueelle luvatta pysäköidyn auton kuljettajalta. Tarvitsemme kuitenkin edelleen sääntelyä, jolla varmistetaan kohtuulliset menettelytavat ja määritellään seuraamusten kohdistuminen.
Vuonna 2009 Kuluttajavirastoon tuli noin 5 800 markkinointia ja sopimusehtoja koskevaa yhteydenottoa. Määrä oli jonkin verran pienempi kuin vuonna 2008. Viime vuoden tilastoissamme eivät vielä erottuneet palveluseteliasiat, jotka uuden lain myötä sisällytettiin kuluttajansuojan piiriin.
Ilmoitusten vähentyminen oli poikkeuksellinen ilmiö. Kuluttajaviraston oikeudellisen toiminnan arviointi (2009) osoitti, että Kuluttajaviraston valvonta on ollut varsin tehokasta, vaikka valvottavia asioita on paljon ja virasto toimii pienillä resursseilla. Valvontaviranomaiselle tulevien ilmoitusten määrään vaikuttavat kuitenkin aina monet tekijät: kuluttajien tietoisuus oikeuksistaan, lainvastaisen toiminnan yleisyys, ennaltaehkäisevän toiminnan tehokkuus. Viime vuosina valvontailmoituksia on tullut enemmän siitä syystä, että hyödykkeet ja palvelurakenteet ovat monimutkaistuneet, uusia aloja on avattu kilpailulle ja uuden teknologian osalta pelisääntöjen kehittäminen on vienyt aikaa. Kun ilmoitusten ja asioiden määrä on mullistanut tavan käsitellä valvonta-asioita, kysymys valvonnan vaikuttavuudesta nousee keskeiseksi.
Valvontailmoitusten lukumäärästä ei voida suoraan päätellä markkinatilannetta ja toimenpiteiden vaikuttavuutta. Samalla tavoin, johtopäätöksiä yksittäisen yrityksen toiminnan lainmukaisuudesta ei ole mahdollista tehdä pelkästään kuluttajaneuvontaan tai kuluttajariitalautakuntaan ohjautuvien valitusten määrän perusteella. Valvontaviranomainen vastaa siitä, että lainsäädäntöä noudatetaan – yksittäisiä riitoja voi syntyä ja syntyy siitä huolimatta, vaikka lakeja ei rikottaisikaan.
EU:n kuluvalla viikolla julkistamassa tulostaulussa (Consumer Markets Scoreboard) EU-jäsenmaiden markkinatilannetta arvioitiin kysymällä kuluttajilta ja yrityksiltä kuinka usein ne kokemustensa mukaan ovat törmänneet harhaanjohtavaan mainontaan. Suomalaiskuluttajista yli 60 % oli kohdannut harhaanjohtavaa mainontaa, tulostaulun mukaan neljänneksi eniten Euroopassa. Yrittäjistä vastaavasti alle 30 % oli havainnut kilpailijoillaan lainvastaista markkinointia. Tämäkään luku, yhtä vähän kuin valvontailmoitusten määrä, ei kuitenkaan kerro totuutta lainvastaisen toiminnan yleisyydestä. Tulostaulu sisältää useita indikaattoreita, joilla markkinoiden toimivuutta analysoidaan, ja mittareita kehitetään jatkuvasti. Vaikuttavuuden mittaaminen ei ole helppoa. Ainakin on selvää, että ilman riittävän tehokkaita keinoja ja elinkeinoelämän vastuunkantoa kanssa- tai itsesääntelyn muodossa tulokset jäävät kuluttajan kannalta laihoiksi.
Anja Peltonen
Johtaja