Yhä useampi palvelu ei enää ole puhtaasti julkisen tahon tai yksityisen yrityksen tuottama, vaan niiden sekamuoto. Kuluttajalla voi olla täysi työ yrittää pysyä perillä siitä, kuka on vastuussa mistäkin palvelun osasta ja kenelle voi valittaa mistäkin ongelmatilanteesta.
Julkisen ja yksityisen sekoittuessa kuluttaja ei välttämättä enää pysty erottamaan selvästi, milloin on kyse lakisääteisestä julkisesta palvelusta ja milloin yksityisen yrityksen tuottamasta palvelusta. Esimerkiksi vanhusten palvelutalo voi ensisilmäykseltä näyttää perinteiseltä kunnan tuottamalta palvelukokonaisuudelta. Todellisuudessa vastuu palvelun tuottamisesta on kuitenkin usein hajautunut eri tahoille. Vaikka kunta järjestää asumisen, ruokailusta ja turvapuhelinpalvelusta saattaa vastata kaksi eri yritystä.
Asiakkaan aseman kannalta on olennaisen tärkeää, että palvelun tilaaja ja tuottaja ovat määritelleet selvästi sekä palvelun laadun että oman keskinäisen vastuunjakonsa. Jos palvelun sisältö kuvataan ylimalkaisesti, on vaikea erottaa, milloin palvelu on laadukasta ja milloin siinä on virhe, josta asiakkaalla on oikeus saada hyvitystä. Kunnan ja palveluntuottajan on myös kirjoitettava auki, miten virheellinen suoritus hyvitetään asiakkaalle.
Lisää esimerkkejä julkisen ja yksityisen sekoittumisesta ja sen vaikutuksista kuluttajien elämään esitellään tänään ilmestyvässä Ajankohtaista Kuluttajaoikeudesta -verkkolehdessä 2/10.