Pikaluotot eivät saa johtaa perusteettomiin maksuhäiriömerkintöihin
Pikavippejä tarjoavat yritykset eivät aina kanna vastuutaan järjestelmiensä turvallisuuspuutteista ja niiden seurauksista. Julkisuudessa on kerrottu tapauksista, joissa kuluttajat ovat onnistuneet hankkimaan omalle tililleen tekstiviestivipin toisen henkilön nimissä. Tästä huolimatta osa pikavippiyrityksistä on varannut itselleen oikeuden ilmoittaa luottotietorekisteriin tiedot sellaisesta asiakkaasta, joka ei ole maksanut lainaa takaisin 60 vuorokauden kuluessa lainan eräpäivästä. Asiakas voisi siis saada maksuhäiriömerkinnän luotosta, jota ei ole koskaan ottanutkaan.
Kuluttajavirasto pitää maksuhäiriömerkinnän mahdollistavaa ehtoa kohtuuttomana ja on vaatinut yrityksiä poistamaan sen sopimuksistaan. Yrityksen on vastattava järjestelmäänsä liittyvistä riskeistä ja väärinkäyttömahdollisuuksista eikä edesauttaa sitä, että asiakkaat saavat mahdollisesti perusteettomia maksuhäiriömerkintöjä.
Yrityksiä on vaadittu myös lopettamaan perintä heti, jos asiakas ilmoittaa, että lainan on hänen nimissään tilannut joku muu. Pelkkä ilmoitus riittää: perinnän katkaisemisen ehdoksi ei voi asettaa sitä, että kuluttajan on ensin tehtävä rikosilmoitus poliisille.
Kuluttajavirasto on ollut yhteydessä Suomen Pankkiyhdistykseen ja toivonut sen kannustavan pankkeja etsimään uusia keinoja, joilla lainanhakijan ja tilinhaltijan tietojen täsmääminen voitaisiin varmistaa. Pikaluottoja tarjoavat yritykset voisivat myös itse olla asiassa aktiivisia ja toimia yhteistyössä yhdistyksen kanssa.
Nykytilanteen korjaaminen edellyttää Kuluttajaviraston mukaan pikavippiyritysten valvonnan tiukentamista. Tällä hetkellä kuka tahansa saa vapaasti perustaa pikaluottoyrityksen eikä toimintaa valvo suoraan mikään viranomainen. Vähimmäisvaatimus olisikin, että pikaluottoyritykset rekisteröitäisiin.Ongelmien ehkäiseminen vaatisi kuitenkin myös muutoksia lainsäädäntöön. Tällä hetkellä luotoista, jotka maksetaan takaisin enintään kolmen kuukauden kuluessa tai jotka ovat suuruudeltaan alle 168,19 euroa, ei tarvitse kertoa markkinoinnissa todellista vuosikorkoa. Tällaisia luottoja koskevia sopimuksia ei myöskään ole pakko tehdä kirjallisena.
Kuluttajavirasto ei näe näille rajoitukselle mitään järkeviä perusteita. Kuluttajat voisivat havahtua nykyistä paremmin pikaluottojen kalleuteen, jos todellinen vuosikorko näkyisi mainoksissa. Se, että kuluttaja tekisi luottosopimuksen kirjallisena ja joutuisi vielä allekirjoittamaan sen, saattaisi puolestaan hillitä harkitsemattomia lainanottopäätöksiä. Myös palveluaikaa voitaisiin rajoittaa sellaisiin kellonaikoihin, että luottoa ei voisi ottaa heräteostoksena esimerkiksi kesken ravintolaillan.
Kuluttajavirasto on seurannut pikaluottoja tarjoavien yritysten toimintaa koko sen ajan kun niitä on ollut markkinoilla ja on useaan otteeseen puuttunut alalla vallitseviin epäkohtiin. Alun perin ongelmina olivat luoton ottamisen vaivattomuutta korostava markkinointityyli, peruuttamisoikeuden puuttuminen sekä se, että kuluttajat eivät saaneet etukäteen luotosta ja sopimusehdoista riittäviä tietoja. Myös perintätoimistoja on muistutettu siitä, että on hyvän perintätavan vastaista periä saatavaa, johon liittyy epäselvyyksiä.
Lisää pikavipeistä Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -uutiskirje 4/06 Kuluttajaviraston tiedote 17.11.2005: Harkintaa pikaluottoviidakkoon