Kuluttajaviranomaiset ja elinkeinoelämä puhuvat kumpikin asiakkaan ja kuluttajan edusta. Arvoissa asiakas on tärkeä, ja juhlapuheissa yritystoimintaa harjoitetaan kuluttajien palvelemiseksi. Niin pitkään kun kauppa käy, kilpailu ei ole liiallista ja tulosta syntyy, ollaankin samassa rintamassa.
Kun taloudellinen tilanne kiristyy tai uudet yrittäjät hengittävät niskaan, punnitaan yrityksen kyky kuunnella ja kunnioittaa asiakasta. Tuloksentekotaidoiltaan heikompi ja hyödykkeidensä laatuun epäillen suhtautuva yritys turvautuu helpommin epäterveisiin kilpailukeinoihin tai kerää huomiota eettisesti arveluttavin konstein. Näissä tilanteissa jää kuluttajasuhteen hoitaminen syrjään.
Tällä hetkellä yrityksen on syytä vakavasti pohtia, onko sillä vähentyneen kysynnänkin varalle varmistettu, että vastuullisuuden periaate kulkee läpi organisaation ja että hyödykkeiden hinta vastaa laatua. Sellaisia yrityksiä kannattaa kuluttajienkin suosia.
Suomen kuluttajasuojalainsäädäntö on toiminut pääosin hyvin. Elinkeinoelämä on myös halunnut yleensä toimia sen mukaisesti. Monet säännökset, joissa on päädytty korkeampaan kuluttajansuojan tasoon kuin mitä EU:n vähimmäistason direktiivi on edellyttänyt, ovat itse asiassa lisänneet kuluttajien luottamusta ja halua ryhtyä kaupankäyntiin. Suomalaiset säännökset eivät ole perustuneet protektionistisiin pyrkimyksiin, vaan niiden pohjalla on ollut sujuvan kaupanteon edistäminen.
Nyt kun EU:n direktiiviehdotus romahduttaisi toteutuessaan kuluttajansuojan tason, näkyvissä tuskin on kaupankäynnin kasvua yli rajojen. Muutos vähentäisi eittämättä myös kotimaista koti- ja etämyyntiä ja murentaisi kuluttajien luottamusta. Toivottavasti tässä asiassa löytyy yhteinen tahto säilyttää hyväksi ja toimiviksi koetut suomalaiset käytännöt.
Lokakuussa 2008
Anja Peltonen
Johtaja